Laina-aika
Borrowed Time (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Laina-aika
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K8 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
7. - 29.3., 4. - 5.5.2000 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Kuunnelmien parissa jopa mestarillista työtä tehneen, myös elokuvantekijänä tunnetun Timo Humalojan uutuus Laina-aika (Suomi 2000) on tarinansa rakenteen ja allegorisuuden puolesta kunnianhimoinen, mutta muutoin perinteinen kokonaisuus, jonka yleisilme on televisionomainen", Antti Lindqvist (TV-maailma 25/2000) luonnehti. "Laina-aika vastaa liian aikaisin alussa asettamiinsa kysymyksiin? Mystisen lahjoittajan motiivit käyvät draaman kannalta ilmi liian aikaisin. Dialogiakin vaivaa selittelyn tarve, jopa teatraalisuus. Humaloja kuljettaa kuvia notkeasti ja hyvin erilaisissa tunnelmissa ja miljöissä. Näyttelijöistä Anna Vihanto ja Anna-Leena Lyytikäinen tekevät pääosissa hienoa työtä vastakohtien ykseyden hahmottajina. Arkipäivän dialektiikkaa." Pertti Lumirae (Demari 8.12.2000) katsoi, että "Laina-aika on kieltämättä ylikonstruoitu elokuva, mutta samalla siinä on outoa vetoavuutta, rikostarinan makua, vaikka rikosta ei tapahdukaan. Yksinkertaisuus ja monimutkaisuus vaihtelevat oudon tapahtumasarjan ympärillä eikä katsoja aina tiedä, miten suhtautua. Joka tapauksessa Laina-aika on salaperäisyydessään kiihottava elokuva ja osoitus sekä ohjauksellisesta että käsikirjoituksellisesta valmiudesta." Leena Virtasen (Helsingin Sanomat Nyt 8.12.2000) mielestä elokuvan salamyhkäisyys "pitää mielenkiinnon vireillä melkein loppuun asti, mutta joissakin kohdissa uskottavuus on vähän vaakalaudalla. Kun katsoja pannaan salaisuuksien äärelle, hänen huomiokykynsä on poikkeuksellisen tarkka." Tarmo Poussun (Ilta-Sanomat 8.12.2000) mukaan "Nyytäjän ja Humalojan kaltaisilta tekijöiltä Laina-aika on kummallisen keskeneräinen ja keinotekoinen työ. Humalojan ohjaus tähtää jännityksen luomiseen, mutta Nyytäjän jahkaileva ja perin epäuskottava tarina ei anna siihen mahdollisuuksia. [- -] Ainoastaan Rauno Ahosen hieman kulmikkaasti esittämässä valokuvaajassa on ripaus oikeaa ihmistä." Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 8.12.2000) kiinnitti huomiota visuaaliseen ja roolihahmojen psykologiaan: "Laina-aika är en liten story berättad i vackra bildkompositioner men förblir nog mer en idé, ett koncept. Ett schema som söker sin visuella form. Även om man förstår tankegången framstår karaktärerna som alltför papperstunna för att intressera och övertyga. Eller annorlunda uttryckt. De reduceras till manuskriptens mannekänger och skyltdockor utan kött och blod." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Laina-aika liittyi Suomen elokuvasäätiön tuotantoneuvoja Petri Jokirannan vuonna 1998 käynnistämään projektiin, jossa neljältä tunnetulta käsikirjoittajalta tilattiin käsikirjoitus vapaavalintaisesta aiheesta ja he itse saivat valita ohjaajan tekstilleen. Hankkeen tuloksena syntyivät Tove Idströmin ja Jarmo Lampelan Rakastin epätoivoista naista (1999), Iiro Küttnerin ja Saara Saarelan Kuningas Hidas (2000), Heikki Vuennon ja Olli Saarelan Bad Luck Love (2000) sekä viimeisenä Outi Nyytäjän ja Timo Humalojan Laina-aika. Sekä Nyytäjä että Humaloja olivat pitkän linjan ammattilaisia audiovisuaalisen kulttuurityön saralla. Nyytäjä oli opettanut dramaturgiaa mm. Teatterikorkeakoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa, työskennellyt dramaturgina sekä radiolle että televisiolle, käsikirjoittanut elokuvat Kotia päin (1989) ja Kaivo (1992) sekä toiminut dramaturgina elokuvissa Ristilukki (1993) ja Suolaista ja makeaa (1995). Humaloja puolestaan oli vaikuttanut ohjaajana Radioteatterissa 1976-81, käsikirjoittajana ja ohjaajana Televisioteatterissa 1976-85 sekä käsikirjoittajana elokuvissa Pedon merkki (1981) ja Mona ja palavan rakkauden aika (1983). Hän oli ohjannut kokoillan näytelmäelokuvan Valkoinen kääpiö (1986) ja tehnyt lyhyt- ja tv-elokuvia vuodesta 1982 lähtien lähinnä omalle yhtiölleen Pan-Filmille. Nyytäjä työsti käsikirjoituksestaan kaikkiaan kahdeksan versiota ennen kuvauksia ja säätiötuen varmistumista. Humaloja piti Laina-aikaa ennen kaikkea moraalisena kannanottona. Nyytäjän käsikirjoituksessa häntä kiinnostivat syyllisyyden teema ja vallankäyttö ihmissuhteissa, laajemmassa mielessä yksilön moraaliset valinnat: "Jos haluaa kasvaa ihmisenä, on liattava kätensä ja se tapahtuu syyllisyyden kautta. Tässä elokuvassa minua kiinnostaa tytön kamppailu tilanteessa, jossa hän kietoutuu rikosta lähenevään toimintaan. Hänet voidaan panna syytteeseen siitä mitä hän tekee, ellei muuten niin verorikoksesta. Mitä ihminen tekee, kun hän kohtaa moraalisen esteen? Väistää vaiko hyväksyy sen osana elämää? Me emme enää tee kovin monia moraalisia valintoja. Me kulutamme erilaisia moraaleja. Yhtä tänään, toista huomenna." (Filmjournalen 3/2000). Kummankin Noora Lehtisen tulkit Anna Vihanto ja Anna-Elina Lyytikäinen (s. 1971) olivat naispääosan esittäjinä ensikertalaisia. Vihanto oli näytellyt lyhytelokuvissa Force Majeure (Petri Kotwica, 1999) ja Lapinpoika (Joona Tena, 1999), Lyytikäinen oli nähty sivuosissa elokuvissa Äidin tyttö (1993), Hyvän tekijät (1997), Pikkusisar (1999) ja Pelon maantiede (2000). Laina-aika kuvattiin 19 kuvauspäivässä keväällä 2000 lähinnä Helsingin keskustassa ja Leppävaaran Maxissa, joka haluttiin ikuistaa ennen kauppakeskuksen kaavailtuja muutoksia. Lopullisesta versiosta leikattiin pois kohtaus, jossa tuotantosihteeri Anna Niskanen ja apulaisohjaajan assistentti Vera Airaksinen esittivät sinihiuksisia meikkikaupan myyjiä. Super-16 mm:n materiaalille kuvattu elokuva levitettiin 35 mm:n esitysformaattiin. Laina-aika ehti ensi-iltaansa vuoden 2000 joulukuussa. Timo Humaloja työskenteli vuosina 2001-2004 lyhyt- ja dokumenttielokuvien tuotantoneuvojana Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksessa (AVEK) ja toimi syksystä 2004 lähtien Matila & Röhr Productions Oy:n dokumenttiosaston tuottajana. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Traffic Report Säv. ja sov. Jimi Tenor 1) Impostor Orchestra (off, alkutekstit), 0' 55". 2) Impostor Orchestra (off), 0' 25". 3) Impostor Orchestra (off, lopputekstit), 0' 55". 2. Gummiprint Säv. ja sov. Jimi Tenor Impostor Orchestra (off), yhdeksän kertaa, yht. 2' 20". 3. Daytime Sex Show Säv. ja sov. Jimi Tenor Impostor Orchestra (off), 0' 15". 4. Country of Edom Säv. ja sov. Jimi Tenor Impostor Orchestra (off), neljä kertaa, yht. 3' 55". 5. Programma Futurista Säv. ja sov. Jimi Tenor Impostor Orchestra (off), kolme kertaa, yht. 0' 35". 6. Romantic Night Show Säv. ja sov. Jimi Tenor Impostor Orchestra (off), kaksi kertaa, yht. 1' 10". 7. Interstellar Panspermia Säv. ja sov. Jimi Tenor Impostor Orchestra (off), kolme kertaa, yht. 1' 10". 8. Heliopause Säv. ja sov. Jimi Tenor Impostor Orchestra (off), 0' 30". 9. Retrobilly Sport Säv. ja sov. Jimi Tenor Impostor Orchestra (off), 0' 20". Huomautuksia: Elokuvan musiikki otettiin suoraan Jimi Tenorin Impostor Orchestran cd-levyltä Heliopause (Sähkö Recordings PUU-19CD, 2000). Citykäytävässä soi Virve "Vicky" Rostin laulama, Benito di Paulan säveltämä ja sanoittama, Pertti Reposen suomeksi sanoittama Charlie Brown / Tuolta saapuu Charlie Brown (off), 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||
Kalle Valpas, Petri Rossi, Maxi Leppävaara/Timo Purhonen, Pentti Halonen; Sokos Helsinki/Pekka Sääskilahti, Heli Marviala; Miotec Oy/Jouko Rautiola, Timo Friman; McDonald's/Jari Korsoff, Auroran sairaala, Café Ursula, PR-toimisto Leena Sergin, Anu´s Place |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|