kahvipannu
kahvipannu
Pesäosa tasapohjainen, suhteellisen suoraseinäinen, levenee aavistuksen verran pohjaan päin. Lyhyt, suora reunus (n. 1 cm) pannun suuaukossa. Suuaukon vastakkaisille puolille niitattu kolmella niitillä kiinni ripaa kannattavat alumiinikappaleet pesäosaan sekä lisäksi yhdellä niitillä molemmilla sivuilla itse ripaosa. Ripa on pitkänsoikean C-kirjaimen muotoinen. Ripa valmistettu liittämällä rivan pituussuunnassa metallilevyn päät yhteen, poikkileikkaukseltaan litteän soikea, ts. levyä ei hakattu aivan litteäksi. Kansi kupera, nuppi muovia.
Tallennettuna:
| Aineistotyyppi |
|---|
| Esine |
| Organisaatio |
| Kymenlaakson museo |
| Kokoelma |
|
Ahtauskokoelma |
| Tunniste |
|
AMUE90262:1 |
| Mitat |
|
vetoisuus 5.0 l (Koko esine) |
| Merkinnät |
|
sisältö: ALU 5 L (merkinnän sisältö) |
| Valmistus |
|
1930 - 1969 teollinen alumiini (metalliraaka-aineet) |
| Käyttö |
|
Kahvin keittoon laivassa redillä, joskus maissakin, sillä keittämällä kahvi tuli halvemmaksi kuin kioskista ostettuna. Käyttäjänä ns. kahvimuija (puutavaralastaaja, nainen). Jokainen puutavaratyönjohtaja nimesi omasta työporukastaan yhden naisen ns. kahvimuijaksi, joka huolehti kahvin keittämisestä redillä. Kahvimuija sai keittovälineet yhtiöltä, kahvin hän osti itse mutta sai rahansa takaisin ottamalla rahaa kahvista työporukalta sen verran, että sai kustannukset peitetyksi. Keitto tapahtui joko spriikeittimellä taikka laivan hellalla, jos laivankokki antoi siihen luvan. Kahvin jälkeen kahvimuija tiskasi astiat ja palasi omaan porukkaansa jatkamaan lastaustyötä. Keittovälineitä peltimukeineen säilytettiin kunkin työnjohtajan nimeä kantavassa puulaatikossa. Tämä kahvinkeittosysteemi kesti 1940-luvulta lähtien aina 1970-luvulle asti. Myös yötöissä oltaessa, kun kahvilat satamassa olivat kiinni, saattoi kahvimuija keittää kahvia. |
| Aiheet |