Tutkimus käsittelee sukupuolten representaatioita piirretyissä lastenohjelmissa. Tutkimus selvittää millaisten hegemonisten diskurssien kautta naiseus ja mieheys tulevat ohjelmien sisällä kuvatuiksi ja miten kuvaukset suhteutuvat yhteiskunnassa todentuvaan sukupuolijärjestelmään. Tutkimuksen pääkysymykseksi määrittyy, miten piirretyt lastenohjelmat representoivat naiseutta ja mieheyttä. Tutkimus valottaa piirrettyjen lastenohjelmien sisältöjä sukupuolentutkimuksen näkökulmasta ja luo ymmärrystä lastenohjelmien roolista lapsen kasvuun ja sukupuolikäsitysten muodostumiseen vaikuttavana mediana. Tutkimusaineisto koostuu yhdestätoista suomenkielisestä piirretystä lastenohjelmasta, jotka olen analysoinut diskurssianalyysin menetelmää käyttäen. Lähtökohdiltaan tutkimus edustaa visuaalisen kulttuurin tutkimusta.

Aineiston analyysin kautta muodostin kuusi sukupuolten representaatioita hallitsevaa diskurssia. Naishahmojen kuvauksissa todentuvat diskurssit olen nimennyt huolenpitodiskurssiksi, avustusdiskurssiksi sekä avuttomuusdiskurssiksi. Mieshahmoihin kiinnittyvinä diskursseina näyttäytyvät johtajuusdiskurssi, todisteludiskurssi sekä kovuusdiskurssi. Diskurssien kautta naiseuden representaatioissa keskeisinä todentuvina piirteinä näyttäytyvät hoivaavuus ja läheisistä huolehtiminen, toisten auttaminen ja toiminnan tukeminen sekä toissijaisuus ja riippuvuus miehestä. Mieheyden kuvauksissa korostuvina piirteinä näyttäytyvät johtajuus ja valta, kilpailullisuus ja omien kykyjen todistaminen sekä kovuuden vaade ja erottautuminen naiseudesta.

Tutkimuksen perusteella piirrettyjen lastenohjelmien sukupuolten representaatiot ja niitä hallitsevat diskurssit osallistuvat rakentamaan perinteistä sukupuolijärjestelmää, kuvaten miehet ja naiset voimakkaasti toisistaan eroaviksi toimijoiksi. Diskurssit asettuvat tukemaan vakiintunutta, stereotyyppisiin käsityksiin pohjaavaa ymmärrystä sukupuolista ja niiden välisistä suhteista. Sukupuolijärjestelmä todentuu dikotomioiden, työnjaon ja erilaisiksi määrittyvien subjektipositioiden kautta, jotka ilmentävät sukupuolten hierarkiaa ja erillään pitoa. Tutkimus osoittaa piirrettyjen lastenohjelmien tuottavan ja vahvistavan ymmärrystä miesten ja naisten erilaisuudesta ja toisiaan täydentävyydestä osallistuen rakentamaan selkeää rajalinjaa sukupuolten välille. Sen sijaan, että ohjelmat välittäisivät avarakatseista ja monimuotoista ymmärrystä sukupuolista, osallistuvat ne tuottamaan sukupuolia totunnaisessa, tiukkarajaisessa kehyksessä sukupuolijärjestelmää tukien.