Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat vanhempien kokemukset jaetusta opettajuudesta opetusjärjestelynä. Tutkimus on luonteeltaan laadullista tutkimusta, jossa filosofisena lähestymistapana toimii hermeneutiikka. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella 39 vanhemmalta, joiden lapsi opiskelee jaettua opet-tajuutta hyödyntävässä luokassa. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia.Tutkimuksen teoria osa muodostuu koulukulttuurin muutoksen tarkastelusta erityisesti inkluusion ja yhteisöllisyyden näkökulmista. Lisäksi teoriaosassa tarkastelen jaettua opettajuutta ja samanaikaisopetusta sen pääasiallisena työmuotona.

Vanhempien ensireaktiot jaettua opettajuutta kohtaan vaihtelivat huolesta ja epäilystä innokkaaseen odotukseen. Kokemuksen myötä käsitysten parantumisen taustalla vaikuttavia tekijöitä olivat huomio lapsen viihtymisestä ja oppimisesta luokassa, karttunut tieto luokan arjesta sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Edelleen vanhempia huoletti opetusjärjestelyssä yksittäisen oppilaan hukkuminen massaan, opettajien huomiokyvyn riittämättömyys, mahdollinen melu ja järjestyshäiriöt luokassa, lapsen opintojen edistyminen, lasten keskinäisten sosiaalisten suhteiden muotoutuminen sekä opetusjärjestelyn jatkuminen myöhemmillä luokka-asteilla.

Puolentoista vuoden kokemuksen jälkeen vanhemmat kertoivat kahden opetta-jan läsnäolon luokan arjessa tuovan mukanaan monipuolisuutta opetukseen, opettajille keskinäistä tukea ongelmatilanteissa, luotettavuutta arviointiin, huomiokyvyn lisääntymistä ja turvallisuutta lapsen arkeen. Toisaalta vanhemmat pohtivat, onko lapsella mahdollisuus muodostaa luottamussuhde kahden opet-tajan kanssa. Lisäksi käytännön asiat, kuten yhteydenpito ja vastuu lapsesta huolettivat vanhempia. Suuren luokkakoon myötä vanhemmat ajattelivat lapsella olevan mahdollisuus valita itselleen parhaiten sopivat kaverit. Toisaalta vanhemmat kertoivat, etteivät he tunne lapsensa luokkatovereita. Vanhemmat kokivat suurella luokkakoolla olevan vaikusta myös luokanyhteisöllisyyteen.