Tutkielmassa tarkastellaan epärehellisyyttä työsuhteen päättämisperusteena hovioikeuskäytännössä. Tutkimustehtävänä on tarkastella, miten hovioikeudet ovat soveltaneet työsopimuslain työsopimuksen päättämistä koskevia pykäliä, kun työsopimuksen päättämiseen on liittynyt työntekijän epärehellisyys. Tutkimusmenetelmänä on teemoittelu, jonka perusteella lähempään tarkasteluun on otettu epärehellisyyden näyttäminen, työnantajan direktio-oikeus, palkan ja vastaavien ilmoittaminen sekä kilpaileva toiminta. Aineisto on jaettu kolmeen tasoon eli ei oikeutta päättää työsopimusta, oikeus irtisanoa ja oikeus purkaa. Mainittujen teemojen lisäksi on tarkasteltu työsopimuslain mukaista varoitusta ja työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta tässä aineistossa. Vertailun vuoksi tutkielman lopussa on lyhyesti tarkasteltu virkamiesten palvelussuhdeturvaa yleisemmin virkamieslautakunnan oikeuskäytännössä ja rikosprosessin vaikutusta työsuhteen päättämiseen Ruotsin työtuomioistuimen käytännössä.

Näyttökysymykset korostuvat epärehellisyyttä koskevissa riita-asioissa. Epärehellisyyden näyttämistä vaikeuttavat työnantajan sallimat käytännöt, puutteellinen ohjeistus sekä työntekijän avoin toiminta. Rikosprosessilla on merkitystä työsopimuksen päättämistä koskevassa riidassa todistusvaikutuksena, joka on vahvimmillaan, kun rikosasiassa annettu tuomio on saanut lainvoiman. Muutoin todistusvaikutus ratkeaa tapauskohtaisesti. Vertailussa Ruotsiin voidaan sanoa, että Ruotsin työtuomioistuimessa todistusvaikutusta annetaan vain lainvoimaiselle tuomiolle. Suhteessa työnantajan määräyksiin varsinaisen epärehellisyyden lisäksi myös työnantajan määräysten tahallinen rikkominen korostuu päättämisperusteena. Tämä koskee etenkin erityisessä asemassa olevia työntekijöitä, mutta myös normaalityöntekijöitä, jos epärehellisyys kohdistuu tietoihin, jotka liittyvät palkan tai vastaavien saamisten määräytymiseen liittyvien tietojen ilmoittamiseen. Epärehellisyyden yhteydessä työntekijää ei yleensä tarvitse varoittaa ennen työsuhteen päättämistä, mutta määräysten vastaisen menettelyn yhteydessä varoitusta edellytetään, jos menettely on lievää. Korvausta korottavana tekijänä työnantajan menettely liittyy tässä usein työsopimuslain menettelysäännösten vastaiseen toimintaan, työntekijän itsensä antama syy merkitsee usein määräysten vastaista tai muuta lievästi moitittavaa toimintaa tai sellaista toimintaa, joka on antanut työnantajalle aihetta epäillä väärinkäytöksiä. Virkamiesten päättämiskynnyksen ylittämistä harkittaessa korostuu julkisen intressin mukainen harkinta.