Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on velallisen taloudellinen suoja palkan ja muun toistuvaistulon, lähinnä eläkkeen, säännönmukaisessa ulosmittauksessa. Lain tasolla velallisen suojasta palkan ja eläkkeen ulosmittauksessa säädetään ulosottokaaressa.

Velallisen palkasta ja eläkkeestä ulosmitattava määrä lasketaan yksinkertaisuuden vuoksi kaavamaisesti. Ulosottokaaren 4 luvun 48 §:ssä säädetään suojaosuudesta, jolla tarkoitetaan sitä vähintä rahamäärää, joka palkan ja eläkkeen säännönmukaisessa ulosmittauksessa on aina jätettävä velalliselle. Suojaosuus lasketaan päivää kohti velallisen ja velallisen elatuksen varassa olevien henkilöiden suojaosuuksien yhteismääränä. Velalliselle palkasta ja eläkkeestä kuukausittain ulosmittaamatta jätettävän suojaosuuden lisäksi ulosottokaaren 4 luvun 51 – 53 §:ssä säädetään velallisen kulloistenkin olosuhteiden huomioimiseksi tarkoitetuista tapauskohtaisista helpotuksista, joita velallisille annetaan osittain automaattisesti ja osittain velallisen pyynnöstä. Palkan ja eläkkeen ulosmittausta voidaan helpottaa ulosmittauksen määrää alentamalla, ulosmittausta lykkäämällä ja antamalla velalliselle vapaakuukausia, joiden aikana velallisen palkasta ei suoriteta ulosottopidätystä.

Velallisen suoja palkan ja muun toistuvaistulon ulosmittauksessa on erittäin tärkeä tutkimuksen aihe, koska vuosittain joka viidestoista suomalainen menettää taloudellisten asioidensa hallinnan ja päätyy ulosottoon velalliseksi. Palkan ja eläkkeen ulosmittaus on ensimmäisellä sijalla ulosmittausjärjestyksessä ja näin ollen yleisimpänä ulosmittauksen muotona ulosoton arkipäivää.