Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus Sallassa käytössä olevasta etäopetusjärjestelystä. Järjestelyyn päädyttiin, kun viimeisetkin kyläkoulut lopettivat toimintansa ja useiden oppilaiden koulumatkat kasvoivat. Erään koulunsa aloittavan oppilaan matkaksi olisi yhdensuuntaisesti tullut yli 90 kilometriä, jolloin päädyttiin erityiseen opetusjärjestelyyn, jossa oppilas osan viikosta käy koulua etäyhteyden välityksellä kotoa käsin. Tutkielman tavoitteena oli selvittää tämän etäopetuksellisen opetusjärjestelyn lähtökohtia ja alkuperää, toimivuutta ja toteutusta sekä tulevaisuuden näkymiä. Tutkimusaineistoni koostui koulun johtajan haastattelusta sekä etäoppilaan vanhemmille osoitetusta kirjoitelmasta. Etäopetusjärjestelyn koetaan toimineen pääosin hyvin. Positiivisinta on ollut järjestelyn myötä oppilaan jaksamisen ja voimavarojen säästäminen. Ongelmia on ollut hieman etäoppilaan ryhmään kuulumisen osalta sekä teknisten ongelmien takia vuorovaikutteisuudessa etäpäivinä. Ongelmia on pyritty selättämään sillä, että pari- ja ryhmätöitä tehdään myös etäpäivinä. Oppilaan apuna on etäpäivinä koulunkäynninohjaaja, jonka rooli korostuukin opiskelun ohjaajana ja tukijana. Tulevaisuudessa etäopetusjärjestelyä on suunniteltu kuitenkin entisestään vähennettävän. Tutkielmallani pyrin tuomaan esiin tätä tapausta esimerkkinä koulutuksellisesta uudelleenjärjestelystä. Yhä useampien kyläkoulujen lakkautuessa koulumatkat kasvavat ja koulutuksellisia ratkaisuja on pohdittava.