Pro gradu käsitteli afasiaa sairastavien kokemuksia sairastumisesta ja sairauteen sopeutumisesta. Afasia on sairaus, joka syntyy pääasiassa aivoverenkiertohäiriöiden seurauksena ja aiheuttaa sairastuneelle kielellisiä häiriöitä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä kuvataan sairastumiseen, afasiaan, sopeutumiseen ja narratiivisuuteen liittyviä piirteitä. Tutkimuksen lähtökohtana on holistinen ihmiskäsitys. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkimusaineisto koostui kuudesta afasiaa sairastavan haastattelusta. Haastateltavat rekrytoitiin Helsingissä sijaitsevan afasiakeskuksen henkilökunnan tuella. Tutkimusaineistoa lähestyttiin narratiivisesta näkökulmasta ja analyysimenetelmänä hyödynnettiin temaattista, narratiivista analyysiä.

Tutkimuksen tuloksena muodostettiin haastatteluista kolme erilaista kertomustyyppiä teemojen mukaan. Jokaisessa kertomustyypissä ilmenee haastateltavien kokemuksia afasiasta, afasiaan sopeutumisesta ja kriisiteorian vaiheista. Ensimmäisessä kertomustyypissä kertomukset sairastumisesta kuvataan sairastumisen ensireaktioita järkytyksenä, epätodellisena olona ja traumaattisena kokemuksena. Toinen kertomustyyppi kertomukset sairastumisen aiheuttamista muutoksista sisältää kuvausta identiteettien, sosiaalisten suhteiden ja arjen muuttumisesta sairastumisen seurauksena. Kolmannessa kertomustyypissä kertomukset sairauteen sopeutumisesta kuvataan sairautta ja sairauteen sopeutumista aktiivisen, luottavaisen ja sosiaalista tukea hyödyntävän selviytyjän näkökulmasta. Tutkimus kuvastaa, että afasiaa sairastava henkilö tuottaa kielellisestä häiriöstä huolimatta narratiivisesti tuotettua kertomusta. Afasian vaikutukset sairastuneen elämään ovat moniulotteiset ja sairastuminen muuttaa ja rakentaa sairastuneen sisäistä tarinaa. Tutkimukseni osoittaa, että afasiaan sopeutuminen on haastavaa, mutta mahdollista.