Sosiaalihuoltolain (1301/2014) muutoksen myötä 1.1.2016 lähtien sosiaalityöntekijöillä on ollut lain määräämä velvollisuus ilmoittaa työssä havaitusta epäkohdasta tai sen uhasta. Epäkohtien raportoiminen on sosiaalityössä perusteltua paitsi Sosiaalihuoltolain, mutta myös ammattieettisten ohjeiden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden normin ja rakenteellisen sosiaalityön orientaation näkökulmasta. Tämä tutkimus tarkasteli rakenteellisen sosiaalityön ja epäkohdista raportoinnin mahdollisuuksia käytännössä sosiaalialan työntekijöiden kokemana.

Tutkimusaineisto koostui vuoden 2016 alussa kerätystä epäkohtakyselyn aineistosta. Kyselyyn vastasi 183 sosiaalialan työntekijää. Kyseessä on lomakekysely, josta tässä tutkielmassa hyödynnettiin pääosin vastaajien kirjoittamia avoimia vastauksia ja epäkohtien kirjallista kuvailua. Epäkohdista raportoinnin vaikuttavuus koettiin aineiston perusteella heikoksi, ja jopa 56% vastaajista koki, ettei epäkohta ollut poistunut edes osittain siitä raportoimisesta huolimatta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin niitä tekijöitä, jotka työntekijöiden kokemuksen mukaan hankaloittavat raportointia. Vastauksia analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä muodostamalla hankaloittavista tekijöistä pääluokkia ja luokittelemalla avoimia vastauksia.

Epäkohdilla tarkoitettiin lainsäädännön tai organisaation tavoitteiden vastaista tai epäeettistä toimintaa. Aineiston mukaan raportoidut epäkohdat liittyivät pääosin sosiaalityöntekijöiden kokemukseen käytettävissä olevien resurssien puutteesta. Epäkohtia raportoitiin myös liittyen sosiaalipalvelujen käyttäjiin, kuten asiakkaiden oikeusturvan toteutumiseen, sekä sosiaalityön toimintaympäristöön. Raportointia hankaloittivat vastaajien kokemusten perusteella erityisesti johtamiseen ja organisointiin liittyvät ongelmat. Johtajan persoona, osaaminen ja taidot sekä vähättelevä asenne koettiin suurimpina raportointia hankaloittavina tekijöinä. Lisäksi raportointia hankaloittivat ongelmat työn käytänteissä, johtamisen yleinen kulttuuri sekä organisaation rakenteet. Johtamisen lisäksi hankaloittavia tekijöitä olivat työyhteisön ongelmat, pelko raportoinnin seuraamuksista sekä puutteelliset resurssit. Vaikka rakenteellisen sosiaalityön toteuttamiselle on vahvat perustelut, ei rakenteellista vaikuttamista koettu käytännön sosiaalityössä helposti toteutettavaksi.