Tutkimus on metodologinen, tieteiden välisyyttä tarkasteleva tutkimus. Tarkastelun kohteena ovat tilastotiede ja sosiologia sekä niiden kohtaaminen kvantitatiivisessa sosiologisessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan ja pohditaan tilastotieteen mahdollisuuksia ja rajoja sosiologisessa tutkimuskäytössä. Tilastotieteen ja sosiologian kohtaamista ja siihen liittyviä jännitteitä havainnollistetaan tutkimusprosessin eri vaiheiden kautta.

Tutkimuksen perusaineistona ja empiirisen tarkastelun kohteena ovat Suomessa vuosina 1960–2018 tarkastettua 532 sosiologian väitöskirjaa. Aineiston kuvauksessa esitellään aluksi tilastollisten menetelmien vaihteleva suosio sosiologien väitöstutkimuksissa, jonka jälkeen aineiston kuvaus kohdentuu 123:een monimuuttujamenetelmiä sisältävään väitöskirjaan.

Suosituin monimuuttujamenetelmä sosiologian väitöskirjoissa on faktorianalyysi, jota tutkimuksessa analysoidaan rajakohdemallia hyödyntäen. Rajakohteena on täten faktorianalyysin valinta ja käyttötapa sosiologisessa tutkimuksessa. Mallin kauttakulkupisteinä ovat tilastomatematiikkaan ja muuttujien ominaisuuksiin perustuva kauttakulkupiste, faktorianalyysin asetelmaan perustuva kauttakulkupiste sekä sosiologiseen tutkimuskysymykseen perustuva kauttakulkupiste. Rajakohdetta käyttävinä osapuolina ovat tilastotiedettä edustavat tahot, jotka voivat olla tilastotieteilijöitä tai esimerkiksi menetelmäoppaita sekä toisena tahona tutkimusta tekevät sosiologit. Rajakohdemallissa kutsutaan kääntämiseksi vaihetta, jossa osapuolet valitsevat vakuuttuvavimmaksi kokevansa kauttakulkupisteen. Kääntäminen voidaan nähdä kamppailuna tieteellisestä auktoriteetista.

Sosiologit ovat perustelleet faktorianalyysin valintaa väitöskirjoissaan monin eri tavoin. Jotkut perustelut ovat liittyneet tilastomatemaattisiin näkökulmiin, esimerkiksi muuttujien välisen riippuvuuden analysointitarpeeseen. Osa perusteluista nivoutuu asetelmallisiin tavoitteisiin, kuten muuttujien taustalla olevan rakenteen selvittämiseen. Faktorianalyysia on perusteltu myös sosiologiseen tutkimuskysymykseen kytkeytyen. Tällöin perusteluissa on esitetty muun muassa tarve löytää aineistosta empiirisiä vastineita teoreettisille käsitteille.

Tutkimuksessa on analysoitu myös sitä, millä tavalla sosiologit ovat faktorianalyysia käyttäneet, toisin sanoen, minkälaisia analyysin suorittamiseen liittyviä teknisiä valintoja he ovat tuoneet esiin. Tulososiossa esitellään eri aikoina esitettyjä muuttujavalintoja sekä faktorointiin ja rotatointiin liittyviä valintoja.

Tarkastelu paljastaa faktorianalyysin taipuneen tilastomatemaattisuutensa lisäksi myös sosiologista ajattelua palvelevaksi tutkimusmenetelmäksi. Tulos ei ole yllättävä, koska faktorianalyysi on alun perinkin kehitetty erilaiseen ihmistieteelliseen, ihmisten toimintaan kohdistuvan tutkimuksen - kuten psykologian - tutkimustarpeisiin. Faktorianalyysin perustajaksi mainittu Louis Thurstonen mukaan tilastotieteilijät eivät aluksi edes hyväksyneet faktorianalyysia tilastotieteelliseksi menetelmäksi.

Lopuksi tutkimuksessa pohditaan mahdollisuutta laajentaa rajakohdetarkastelu kaikkiin monimuuttujamenetelmiin. Monimuuttujamenetelmien ja yleisesti tilastollisten menetelmien käyttö sosiologisissa tutkimuksissa on herättänyt keskustelua sosiologien keskuudessa.

Tutkimuksen tekeminen on parhaimmillaan yhteistyötä, jossa onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi on hyvä löytää yhteinen ymmärrys. Toivon tämän tutkimuksen avaavan sekä tilastotieteilijöille että sosiologeille erilaisia näkökulmia tilastollisten menetelmien käyttöön ja siten edesauttavan yhteisen ymmärryksen saavuttamisessa.