sisällön kuvaus: Luotsiasema

Ulkokrunnissa tiedetään olleen merimerkkejä jo Ruotsinvallan aikana. Olhavan lasiruukin patruuna rakensi sinne 1700-luvun lopulla merimerkin, jonka ylläpidosta ruukki sai oikeuden kantaa majakkamaksua. Vuosien 1830 - 1851 aikana Euroopassa pantiin toimeen laaja venäläis-skandinaavinen astemittaus. Mittaustyön kolmiopistejono sivusi Perämeren rannikkoa ja eräs mittapisteistä rakennettiin vuonna 1841 Ulkokrunnin pohjoisrannalle. Merenkulkijat alkoivat käyttää tätä maanmittarien jäljiltä jäänyttä 9.6 metriä korkeaa tornia navigoinnin kiintopisteenä. Pohjanlahden merenkulkupiirin perustamisen myötä torni siirtyi vuonna 1849 luotsilaitoksen haltuun. Merimerkin lounaispuolella oli kalastajien mökkejä. Kalastajien mainittiin luotsaavan yleisen luotsaustaksan mukaan. Vuonna 1872 saarelle perustettiin varsinainen luotsiasema ja kaksi vuotta sen jälkeen rakennettiin uusi, nykyisinkin olemassa oleva tunnusmajakka. Rakennustyöt liittyivät laajempaan 1870-luvulla toteutettuun kokonaisuuteen, jonka tarkoitus oli perämeren merenkulkuolosuhteiden parantaminen. Ulkokrunnin luotsiaseman henkilökuntaan kuului luotsinvanhin, 4 - 5 luotsia ja kaksi luotsioppilasta. Asema oli miehitettynä tavallisesti toukokuun lopusta lokakuun alkuun. Vilkkainta toiminta oli 1920-luvulla. Luotsiasema lakkautettiin vuonna 1934. Sen tiloissa toimii nykyisin Oulun yliopiston tutkimusasema.

Luotsiasema on kookas kaksikerroksinen puutalo, jossa on suhteellisen korkea tähystystorni. Valkoiseksi maalatun päärakennuksen eteläpuolella on purjevaja, käymälä ja kaivo, jotka muodostavat löyhän pihapiirin. Hieman kauempana päärakennuksen koillispuolella on ränsistynyt sauna ja hiekkakumpareen sisään rakennettu maakellari. Rakennusten ympäristö on suhteellisen avointa hiekkakangasta. Maisema on harvahkon metsän takia kuitenkin melko peitteinen, esim. merelliset näkymät ovat nykyisellään estyneet.