sisällön kuvaus: Majakkayhteisö

Strömningsbådan kuuluu Wargögaddarnan saariryhmään, joka tunnettiin jo ruotsinvallan aikana nimellä "Fartygsgraven". Kun Pohjanlahden majakkaverkkoa suunniteltiin 1800-luvun puolessa välissä oli selvää, että myös tälle alueelle oli rakennettava valomajakka. Yleisten rakennusten ylihallitus ehdotti, että majakka rakennettaisiin Strömningsbådanista noin 4 km itään sijatsevalle Gåsbergetin saarelle. Majakan perustamistyöt aloitettiinkin Valtiopäivien myöntämin varoin syksyllä 1867. Suomen luotsitirehtöörin Boris Nordmanin mielestä rakennuspaikka sijaitsi kuitenkin vaarallisen kaukana karikkoalueen sisällä ja hän ehdotti uudeksi paikaksi läheistä Gaddkallanin luotoa. Rakennustyöt Gåsbergetillä keskeytettiin ja oikean paikan valitseminen annettiin erityisen työryhmän tehtäväksi. Työryhmä päätyi Gaddkallanin kannalle ja vuonna 1873 tilattiin uudet majakakka piirrustukset ruotsalaiselta Nils von Heidenstamilta. Kävi kuitenkin ilmi, että tilattu majakka olisi liian pieni näkyäkseen tarpeeksi pitkälle merelle. Tilanne ratkesi lopulta kun Wargögaddenin eteläpäähän päätettiin asettaa majakkalaiva ja kiinteän valomajakan paikaksi valittiin avomeren laidalla sijatseva häviävän pieni Strömningsbådanin kallioluoto. Vuonna 1884 Luotsi- ja majakkalaitos sai varat hankkeen toteuttamiseen ja lopulta 22.10.1885 saatiin Strömningsbådanin majakka käyttöön. Majakkamestarille ja kolmelle majakanvartijalle sekä näiden perheille tarkoitetut rakennukset valmistuivat samaan aikaan kuin majakka. Yhteisöön kuului asuinrakennus, yhdistetty sauna- ja pesutuparakennus, makasiini, kellari, puuliiteri ja käymälä. Majakkayhteisön rakennusten lisäksi Strömningsbådanilla oli muutamia kausiluontoisesti käytettyjä kalamajoja. Elämän edellytykset Strömningsbådanin pienellä kallioluodolla olivat hyvin niukat, esimerkiksi karjanhoito ei ollut mahdollista. Myös juomaveden saanti oli hankalaa, sillä saareen tehdyn kaivon (1885) vesi oli alusta alkaen lähes juomakelvotonta. Asuinrakennuksen alle rakennettiinkin 8 rautalevystä tehtyä vesisäiliötä ja hankittiin 55 vedenkuljetukseen tarkoitettua puutynnyriä. Myös sadevesi johdettiin suoraan vesisäiliöihin. Vuonna 1923 majakkaan asennettiin kaasuvalo. Sen tuloksena majakan hoito helpottui ja yksi majakanvartijan virka lakkautettiin. Vuonna 1927 majakkayhteisön vanha asuinrakennus siirrettiin läheiselle Rönnskärin luotsiasemalle (rakennus on olemassa). Tässä yhteydessä sauna- ja pesutuparakennus muutettiin majakkamestarinasunnoksi ja makasiinirakennuksesta tehtiin majakanvartijoiden asunto. Vuonna 1945 Strömningsbådanille siirrettiin Norrskärin sumusireeni, jota varten tehtiin erillinen rakennus entisen liiterin paikalle. Uusi päärakennus valmistui vuonna 1946. Majakka automatisoitiin vuonna 1963, jolloin majakanvartijat poistuivat saarelta. Uusi satama aallonmurtajineen valmistui vuonna 1987. Sataman rakentamisen yhteydessä Strömningsbådanin muodostavat kaksi saarta yhdistettiin pienellä sillalla. Sataman valmistuttua toiminnan mahdollisuudet Strömningsbådanilla paranivat huomattavasti. Nykyisin majakkayhteisön tiloissa toimii, Bergön perinneyhdistys ja kaksi venekerhoa. Lisäksi tiloja on vuokrattu kahdelle kalastajalle. Käytön lisäännyttyä myös huonoon kuntoon päässeet rakennukset on kunnostettu.

Yhteisön rakennukset (7) sijaitsevat suhteellisen matalan (13,7 m) majakan kaakkoispuolella. Ne muodostavat tiiviin ryhmän, jonka hallitsevin rakennus on 1946 valmistunut asuintalo. Epäsäännöllinen pihapiiri levittäytyi aikoinaan koko kallioluodolle. Maankohoamisen myötä saaren rantalinja kuitenkin on siirtynyt hieman ulommaksi. Rannan muodot muuttuivat myös sataman laajennuksen yhteydessä, jolloin ruoppauksessa kaivettu maa-aines läjitettiin entisen venevalkaman jatkoksi. Pihapiirissä on nähtävissä entisen rantaluiskan tukirakenteisiin liittyvän graniittiseinän jäännöksiä, sekä päärakennukselta majakalle johtava betonilaatoista tehty polku. Strömningsbådanilla kiteytyvät majakkayhteisöille tyypilliset piirteet; eristyneisyys, merellisyys sekä karu ja rajallinen elinympäristö.