Haku

Leikkikalu; Lelu; Nukke; Martta-nukke

Vauvamainen Martta-nukke, jolla on maalatut kasvonpiirteet ja hiukset. Nukella on päällään kirkkaanpunainen hilkka ja mekko, jossa on keltaisia, valkoisia ja mustia soikeita kuvioita. Hilkka on sidottu kaulaan rusetilla. Mekon alla on vaaleanpunaiset alushousut. Jalassa nukella on punaiset kengät ja valkoiset sukat. Alushousujen päällä on lappu, jossa lukee "Kaisa."

Oikeudenhaltija Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä

Leikkikalu; Lelu; Nukke; Martta-nukke

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Esine
Organisaatio Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä
Kokoelma
Esinekokoelma
Levlinin kokoelma
Inventaarionro
1265:142
Mitat
pituus 46 cm, leveys 22 cm
Valmistus
1920 - 1939, 1920-1930-luvut
teollinen tuote
käsityö/tekstiili (Nuken vaatteet)
kangas (Nuken vaatteet)
kipsi (Pää)
puutyö (Täyte)
puu (Täyte)
Sahajauho (Täyte)
Turku

Turun Martta-nukketeollisuus, valmistaja
Käyttö
Leikkimökkileikki
1935 - 1949, 1930-1940-luvut
Leikkimökin irtaimistolla leikitty leikkimökissä. Leikkimökki esiintyy valokuvissa jo 1937, jolta ajalta ovat irtaimiston huonekalut ja vanhimmat astiat. Leikkimökki on kuitenkin saatettu rakentaa jo vuonna 1935. Vuosien myötä kokonaisuutta täydennettiin. Leikkimökin mitat olivat n. 2x2,5m ja sen lattia oli harmahtavaksi maalattua lautaa. Mökkiin kuului räsymatto ja pitsiverhot. Ovesta oikealla kuistinpuoleisella seinällä oli naulakko. Vasemmalla pitkällä seinällä oven puolella ikkunaa oli avohylly ja sen alla useimmiten astiakaappi. Muut huonekalut olivat useimmiten perällä. Mökin viimeisimmät tapetit olivat vaaleankeltaiset, oranssiin vivahtavat ja niissä oli hentoja vaaleanpunaisia metsätähden kokoisia kukkia. Pöydällä oli käsinvirkatut pitsiliinat. Mökin ulkoseinät olivat vaaleanvihreät, nurkkalaudat, ikkunanpielet ja kuisti tummemman vihreät. Katto oli vihreä huopakatto. Mökin katolla oli myös irrotettava lipputanko, jossa juhlapäivinä liehui sota-ajan hevossairaalan siniristinen lippu. Mökki teki lahjoittajan mukana kaksi muuttoa, mutta poltettiin vuonna 1984. Tällöin osa esineistä oli väliaikaisesti lahjoittajan kummilapsen käytössä Pyhäsalmella Oulun läänissä. Tänä aikana osa leikkimökin esineistä katosi tai rikkoontui, mm. työkalut, kirves, vasara ja saha, puinen pienoiskivääri, pitsiliinat ja nukenvaatteet. Lahjoittaja toimitti vuonna 1996 myös leikkimökin lukon museolle. Leikkimökki palveli käyttäjiään pääasiallisesti eläinlääkärin/karjanhoitajan "kotina", sillä lahjoittaja tiesi jo 5-vuotiaana haluavansa isona eläinlääkäriksi, isänsä jalanjäljissä. Leikkihevoset ja lehmät olivat pääosin ulkona laitumella (riimut purineen, kellot kaulassa) ja lypsivät minkä lypsivät, koska sairastelivat niin paljon. Postin tädit kyselivät aina postia hakiessaan lahjoittajalta lehmien maitomääriä ja terveydentilaa. Leikkitoverit olivat tarkoin valittuja tyttöjä, poikkeuksena isä ja 7 vuotta nuorempi Ilkka-serkku. Leikkimökkiin hankittiin kaikkea, mitä stockmannin leluosastolta voitiin tuohon aikaan saada.

Levlin Tytti, Pääasiallinen käyttäjä

Nukkeleikki
Lahjoittaja kertoo: "Nukeista Kaisa, Tupu, Elina ja Sirkka ovat yli 60-vuotiaita. Tupu lienee vanhin." "Minä olen sota-ajan lapsi. --Nilsiässä kuviteltiin, että koska venäläiskoneet lensivät Nilsiän kirkonkylän yli Kuopiota pommittamaan, joka pommi saattaisi pudota Nilsiäänkin. Niinpä keskelle mummolan peltoja kaivettiin valtaisa "pommisuoja", johon hälytyksen sattuessa juoksivat lakanat korvissa kirkonkylän naiset ja lapset. Sitten me katselimme sen kuopan oviaukossa koneiden ylilentoja. Tuskimpa se ohut maa-puuvalli olisi meitä pelastanut, jos pommi olisi siihen pellolle pudonnut. Mutta jännittävää oli, Kaisa-nukke koki tämänkin elämyksen kanssani. Isä nauroi jälkeenpäin, ettei se suoja salassa koneilta pysynyt, sieltähän nousi kuulemma jatkuvasti hengitys- ja lämmityshöyryjä, koska nurkassa oli lämmityskamina. Toinen jännittävä muisto talvisodasta oli "pakoretket" mummon, Kaisa-nuken (se oli tosiaan kaikessa mukana) ja impilahtelaisen evakkoisännän kanssa hevosella n. 3 km:n päässä kirkonkylällä asuvan Mooses (Moukku) Savolaisen mökille. Impilahtelaiset pelkäsivät, syystäkin, pommituksia, joten ori oli aina lähtövalmiina. Tuo impilahtelaisori oli muuten ainoa hevonen, jonka kanssa en tullut toimeen. Se oli vihainen kuin mikä. No, joskus siis mekin mumman kanssa liityimme pakojoukkoon. Moukun mökillä oli kivaa, koska siellä sai aina syödä makeaa lakkahilloa. Moukulla oli paljon lapsia, joten sokeriakin sai runsaasti noilla kupongeilla. Toisinaan taas veimme Sisko-tädin Hiekkavuorelle tähystystehtäviin, hän oli ilmatorjuntalottana. Kuten huomaat, jännitystä ja mielenkiintoista elämää ei varhaislapsuudestani puuttunut." "Sota loppui Euroopan rauhaan 10-vuotissyntymäpäivänäni. Sen päivän muistona on valokuva minusta kainalossani se paperikangasmekkoinen sota-ajan nukke Sinikka. Leikitkin loppuivat, vaikka Sisko-nukke olikin vielä mukana Kuopiossa alkuaikoina, kun aloittelin oppikoulua. Ja Kaisa sai kerraston, jonka huonolla käsityöntaidoillani ompelin koulussa."
Aiheet
Luokitus
esine (aineistotyyppi)
virkistys (pääluokka)
pelit ja leikit (alaluokka)
Leikkikalu (yleisnimi)
Lelu (yleisnimi)
Nukke (yleisnimi)