Ohut taskukellon vetoavain jota koristaa pienistä neliöistä koostuva kuviointi. Vetoavaimen sivussa on pieni, liikkuva lenkki, josta roikkuu toinen kiinnityslenkki. Vetoavaimet olivat kellojen välttämättömiä lisävarusteita, joita valmistettiin laajalti 1500-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Sekä miehet että naiset käyttivät kellojen vetoavaimia koruina. Miehet kiinnittivät vetoavaimen tyypillisesti ketjuun tai kellonperiin. Kellonperät kiinnitettiin puolestaan taskukelloon, jota kannettiin joko housujen tai liivin taskussa niin, että ketjussa roikkuva vetoavain jäi näkyville. Naiset kiinnittivät vetoavaimen vyötäröllä roikkuvaan ketjuun, johon kuuluivat talouden tärkeät avaimet tai jota käytettiin korun tapaan, jolloin ketjuun saattoi olla kiinnitettynä myös kello.