Teoksen sijainti: Näsikallio, Hämeenpuiston pohjoispää.

Näsikallion suihkukaivo on suurikokoinen graniittisommitelma, jonka kruunaavat kolme erillistä pronssiveistosta. Ylinnä Kalevalan kahdeksannesta runosta tuttu Pohjanneito istuu sateenkaarella ja kehrää värttinällä kultalankaa. Alempana ovat vanhempia ja lapsia kuvaavat allegoriset veistossommitelmat.

Taiteilija kuvasi teostaan sanomalehdessä vuonna 1913 seuraavasti: ”Onhan Tampere teollisuuskaupunki ja sen muistomerkkiin siis eritoten sopivat tällaiset ryhmät, joista toinen kuvaa tehdasteollisuutta, toinen kotiteollisuutta. Toisessa ryhmässä poika näyttää isälleen, kuinka ratas pyörii pelkän veden voimalla ja isä, joka koko ikänsä, on saanut ratasta käsin vääntää, laskee hämmästyneenä kampinsa kädestään. Toinen ryhmä taasen kuvaa äitiä ja tytärtä. Äiti neuloo ryijyä ja tytär kutoo sukkaa.”

Suihkukaivoon liittyvä arkkitehtoninen rakennelma on arkkitehti Birger Federleyn suunnittelema. Aikalaisten mielestä vesiputoukset ja altaat kuvasivat Tammerkosken kuohuja.

Turkulaissyntyinen Emil Wikström (1864–1942) aloitti taideopintonsa Turussa, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1881 jatkaen Helsingissä vuodet 1882–83 ja 1886–87. Taideteollisessa keskuskoulussa hän opiskeli vuosina 1882–83. Wikströmin ulkomaisia opiskelupaikkoja olivat Wienin taideakatemia vuosina 1883–85 ja 1887–88, Ecole des Arts Décoratifs 1885–86 ja Académie Julian 1889–90 Pariisissa. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa näytteillä vuonna 1886.

Emil Wikströmiä pidetään 1900-luvun alun suosituimpana kuvanveistäjänä maassamme. Taiteilijalle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1919. Kuvanveistäjän ateljeetaloon avattiin vuonna 1967 Visavuoren museo, joka esittelee taiteilijan tuotantoa.