Teoksen sijainti: Koskipuisto, Tammerkosken ranta.

Ajatus muistomerkistä suomalaiselle sotilaalle virisi kaupungin kuvaamataidetoimikunnassa. Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen tarjosi luonnostaan "Virvatulet" tähän tarkoitukseen. Kaupunki tilasi muistomerkin Tukiaiselta.

Teos ei liity mihinkään tiettyyn yksittäiseen historian tapahtumaan, vaan se kuvaa vertauskuvallisesti sodan kaiken murskaavaa mekanismia. Kyseessä on taiteilijan tulkinta sodan olemuksesta. Veistos viittaa myös sotilaiden kertomiin tarinoihin taistelun tauottua nähdyistä aavemaisista valoilmiöistä.

Muistomerkki paljastettiin Koskipuistossa Tampereen päivänä 1.10.1971 Yrjö Liipolan Paimenpoika-veistoksen entisellä paikalla. Alun perin veistoksessa on ollut taiteilijan suunnittelema, veistoksen sisään rakennettu valaistus, joka jouduttiin myöhemmin poistamaan konservoinnin yhteydessä.

Orivedellä syntynyt Aimo Tukiainen (1917–1996) opiskeli Viipurin taiteen ystävien piirustuskoulussa vuosina 1935–38 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1938–39 ja 1940–41. Hänen teoksiaan oli ensimmäisen kerran esillä näyttelyssä vuonna 1940.

Tukiaisen monista julkisista veistoksista mainittakoon Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas (1960) ja Hämeenlinnassa sijaitseva Summan taistelun muistomerkki (1965). Pirkanmaalla sijaitsevat mm. Solukko-niminen suihkukaivoveistos (1968) Mäntässä ja Paperiperhe (1972) Valkeakoskella. Tukiainen tunnetaan myös tuotteliaana mitalitaiteilijana.

Tukiainen rakennutti vuonna 1962 Orivedelle Purnun näyttelytilat, joissa on järjestetty suosittuja kesänäyttelyitä. Purnua pidetään suomalaisen kesänäyttelytoiminnan uranuurtajana.

Taiteilija toimi aktiivisesti kuvataiteen järjestötehtävissä ja jäsenenä valtion taidealan toimikunnissa ja komiteoissa. Tukiaiselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1956 ja professorin arvonimi vuonna 1977.