Entisen TKK:n sydänalueeseen kuuluivat mm. massiivinen pääauditorio (kuvassa keskellä) korotettuine piazzoineen ja ulkoilma-amfiteattereineen. Vähitellen kampus levisi keskusviheriön ympärillä kukkuloilla, joista entinen kartanonmäki varattiin päärakennukselle (kuvassa) ja mm.vastapäinen mäki palveluille ja vapaa-ajantoiminnoille. Tyypillistä Otaniemen vuosina 1961 - 1975 valmistuneille rakennuksille olivat punatiilestä paikalla muuratut julkisivut ja tummahkoon sävyyn maalatut, puurakenteiset nauhaikkunat sekä tietty ajan rationalistiseen ja rakenteellisuutta korostavaan arkkitehtuuriin liittyvä yleisilme. Viuhkamainen kattomuoto toteutettiin TKK:n päärakennuksen auditorioon sekä ostoskeskukseen. Niissä, samoin kuin pääkirjastossa, kattomateriaalina oli kupari, ja niiden lisäksi monissa varsinkin hierarkkisesti tärkeällä paikalla sijaitsevissa rakennuksissa kuparia käytettiin katteen lisäksi muun muassa räystäs- ja ikkunapelteihin. Keskeiselle kampusalueelle luonteenomaiset ulkotilojen järjestelyt, kuten sisäänkäynteihin liittyvät betonilaatoitukset ja Aallon toimiston suunnittelemat valaisintolpat, perustuvat suurelta osin alueen vilkkaan rakentamisen vuosien 1961 - 1975 suunnitelmiin.
Vuonna 1960 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto esitti kirjelmässään Otaniemen hoitokunnalle, että liikenteen Otakaarella, jota silloin vielä kutsuttiin yksinkertaisesti ”Kiertotieksi”, olisi luonnollista olla yksisuuntainen. Rakennustöiden ajaksi väliaikaiseksi tarkoitettu kaksisuuntainen liikenne tuli kuitenkin Otakaarelle jäädäkseen. Vasta vuonna 1972 puistoalueeksi ryhdyttiin rakentamaan päärakennuksen edustan peltoaluetta, joka tunnetaan nykyisin nimellä Korkeakouluaukio.
Teknillisen korkeakoulun peruskiven muuraustilaisuus pidettiin 8.11.1962, harjannostajaiset 31.5.1963 ja vihkiäistilaisuus 9.9.1966. Hallinnon lisäsiipi (puuttuu kuvasta oikealla) valmistui 1974, joten kuva on otettu ennen kyseistä vuotta.