Pitkänurkkainen hirsirakennus, jonka oikeassa päässä sijaitsee varsinainen riihi ja oikeassa päässä olkilato. Väliin jää luva, jonka vasemmassa sivussa on kevytrakenteinen osa, jossa sijaitsee mm. viskuri, jyvien puhdistusta varten. Luvan lattialankut ovat poikkisuunnassa rakennukseen nähden ja ulottuvat sen lankuista valmistetun etuseinän ulkopuolelle, muodostaen astuinkynnyksen luvaan kiipeäville. Luvan lattiassa on aukko, josta "tapettu" vilja ohjattiin suoraan viskuriin.
Riihessä on hakatuista luonnonkivistä tehty kiuas. Sinne johtaa alhaalta kaksi kulkuaukkoa, toinen ulkoa ja toinen luvan "alakerran" tilasta. Ne ovat sivusuunnassa puuohjaimissa liikuteltavia. Ylhäällä puolestaan on aukko, joka johtaa luvaan, kuivattujen lyhteitten käsittelyä varten. Riihen sisällä, n. korkeuden puolivälissä sijitsevat vasat, joiden päällä lepäävät parsilankut. Ne sijaitsevat riihen luvan puoleisella seinällä ulottuen aivan kiukaaseen asti.
Olkilato on täysin avoin tila, jossa on lankkulattia. Siihen johtaa ulkoa yksi puisilla liukukiskoilla liikkuva luukku. Luvasta johtaa aukko latoon puitujen olkien käsittelyä varten. Riihi on rakennettu alunperin v. 1890, jolloin siinä on ollut olkikatto. V. 1954 tehtiin riiheen pärekatto ja se muutettiin huopakatoksi v. 1982, jolloin riihirakennus siirrettiin siirrettiin Hinnerjoen museoalueelle Kivijärven Malijärven alueelta, Paavo Rintalan tilalta.
Kattoa kannattavat "harivuolle" ja molemmilla sivuilla olevat 3 kpl lapevuolteita.
Vuolteille päälle on kiinnitetty lankut, jotka puolestaan toimivat "katonalusen" naulausalustana. Kaikkien vuolteitten päät ulottuvat harjaan asti salvetun päätykolmion ulkopuolelle, lähes piin ulkoreunaan asti.
Rakennuksen etupuolellla, riihen vastaisella seinällä on avoin "laka"-rakennelma "maatalouskalujen" varastointia varten.