arkeologinen kohde; Vehmaa

Vehmainen eli Vehmaa on vanha kylä, joka mainitaan muodossa Vehmainen ensimmäistä kertaa laamanni Arvid Göstanpojan 27.9.1366 päivätyssä tuomiossa. Vehmaa nimeä käytetään vuonna 1469 kun kuusi talollista lainaili ruista Kallialan jyvästöstä. Vuonna 1524 kirkkoherra Mathias peri saataviaan kolmesta talosta. Kylässä mainitaan olleen kolme taloa vuonna 1540 laaditussa maakirjassa ja vuonna 1570 laaditussa hopeaveroluettelossa (Piilonen 2007: 112). Seuraavalla vuosisadalla, 1640-luvulla, taloja on neljä ja ne on merkitty nykyisen Vehmaan tilan kohdalle riviin. Isojaon aikaan kyläkeskusta oli edelleen samalla paikalla lähellä Rautaveden rantaa, Vehmaistenlahdelta nousevassa rinteessä (Heiskanen 2002). Vuonna 1766 Johan Forselius kartoitti kylän peltoja ja niittyjä. Seuraavalla vuosikymmenellä maisemaa kartoitti Jean Limon tehdessään jakokunnan isojakokartoitusta. Tuolloin kylässä oli neljä taloa; Huisku, Lyöki, Willi ja Nisula. Nykyinen maisema peltoineen oli jo tuolloin raivattu. Kylän peltovainiot olivat kylän itäpuolella lahden suuntaisesti sisämaahan ulottuva pitkänomainen alue. Lahteen laskevan mutkittelevan laskuojan varrella oli laaja niittymaisema. Kyseessä on nykyinen Uitonoja, joka nykyään laskee idempänä olevaan Komeronlahteen. Kylästä avautuva maisema liittyy vastaaviin Uitonojan varrella olevien Komerolan ja Ketolan kylien tilojen peltoihin ja niittyihin. Myös Vehmaistenneimessä ja kylän luoteispuolelle on raivattu peltoalaa (Heiskanen 2002). Nykysin Vehmaan tilan rakennukset sijaitsevat vanhalla Vehmaisten kytlätontilla. Taloista Läyki ja Nisu ovat muuttaneet isonjaon aikaan lähelle Narvantietä. Taloja yhdistettiin 1800-luvulla, jolloin syntyivät nykyiset talot Nisu ja Vehmaa. Kylän kulttuurimaisema on hyvin säilynyt. Vehmaan ja Nisun itäpuolella aukeaa laaja, varhain raivattu peltoaukea, joka jatkuu Komerolan, Ketolan, Leiniälän, Laukulan kylien talojen peltojen kautta aina Ekoon ja Stormiin saakka. Länsipuolella on Vehmaan Kukkuri, laaja luonnontilainen metsä- ja kallioalue. Kylän luoteispuolella oleva peltovainio on raivattu ennen isojakoa. Vehmaanniemessä olleet peltotilkut ovat kasvaneet suurelta osin umpeen. Uusi paikallistie (Tampereentie) Rautaveden rannalla kulkee vanhojen kylätonttien läpi (Heiskanen 2002). 2. Koetutkimusten perusteella kylätontin alueella on säilynyt historialliselle ajalle ajoittuvia maakerroksia. Vehmaan kylätontti on asuttu. Nykyinen tilakeskus sijaitse Vehmaan kylätontin keskellä. Vehmaan itäpuolella aukeaa laaja, varhain raivattu peltoaukea, joka jatkuu Komerolan, Ketolan, Leiniälän, Laukulan kylien talojen peltojen kautta aina Ekoon ja Stormiin saakka. Kylän länsipuolella on Vehmaan Kukkuri, laaja luonnontilainen metsä- ja kallioalue. Kylän luoteispuolella oleva peltovainio on raivattu ennen isojakoa. Uusi paikallistie kulkee kylätontin lävitse (Heiskanen 2002). Keväällä 2009 koekaivettiin ja valvottiin vesijohtolinjan kaivutöitä Tampereentien eteläpuolella Vehmaan kylätontin eteläosassa. Tien eteläpuolella maasto oli kallioista moreenimaata. Lisäksi paikalle oli aiempien maanrakennustöiden yhteydessä tuotu täyttömaata. Koetutkitun alueen länsi ja lounaispuolella maasto oli kosteaa metsää, jota oli ojitettu. Kylätontin itäpuolella maasto on kallioista ja se laskee jyrkästi laajalle peltoaukealle.

Aineiston käyttöoikeudet
julkinen
QR-koodi

Aineistosta vastaa

arkeologinen kohde; Vehmaa

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Arkeologinen kohde
Organisaatio Tampereen Museot - Pirkanmaan maakuntamuseo
Inventaarionro
1000017705
Mitat
Kohteen laajuus on noin 2,80 ha.
Muu luokitus
asuinpaikat (Muinaisjäännöstyyppi)
kylänpaikat (Tyypin tarkenne)
Muu tunniste
1000017705 (muinaisjäännöstunnus)
http://tampere.fi/kyy/1244193403311-1383917505 (local)
Valmistus
1300-luvulta nykyaikaan
Vehmainen, Sastamala, Suomi
Aiheet
Verkossa saatavilla siiri.tampere.fi/displayO...1-1383917505