Haku

arkeologinen kohde; Sastamalan kirkko

Sastamalan, eli Karkun Pyhän Marian kirkko oli keskiajalla Pohjois-Satakunnan ja Pirkanmaan merkittävin seurakunnallinen keskuspaikka. Karkun laajasta emäseurakunnasta, joka kuuluu Ylä-Satakunnan vanhimpiin ja mainitaan jo 1320-luvulla, on vuosisatojen aikana erotettu lähes 20 seurakuntaa. Kirkkorakennus on tyypillinen suorakaiteen muotoinen pitkä kirkko, johon luoteisella sivulla liittyy sakaristo. Rakennusmuodoltaan kirkko kuuluu tavalliseen keskiaikaiseen kivikirkkomalliin. Kirkko on rakennettu harmaasta kivestä, osaksi melko suurista lohkareista. Rakennuksen tukemiseksi on tehty vuonna 1797 tukipilarit lounaiseen ja kaakkoiseen nurkkaan. Kirkon ulkomitat: runkohuone 37,4 m (ENE-WSW) x 19,8 m, sakaristo 6,9 x 5,4 . Sisämitat: runkohuone 33,6 x 15,6 m, sakaristo 4,5 x 4,4 m. Seinien paksuus n. 1,9 x 2,0 m. Kirkko on suunniteltu kolmen keskipilarin jakamaksi kaksilaivaiseksi kirkoksi, mutta holvaus jäi toteuttamatta. Kivirakenteisiksi suunnitellut asehuone, länsipääty ja holvit korvattiin puurakenteilla. Vasta vuonna 1777 tehtiin puinen tynnyriholvi. Kirkon luoteissivulla, nykyisen sakariston eteläpuolella näkyy kirkon ensimmäisen sakariston, niin sanotun Luukkaan kappelin, kiviperustus. Luukkaan kappelin pohja-alan sisämitat ovat 7x7 m, seinien paksuus 1,4 m. Itäseinämällä on keskellä kiviladelma, joka R. Palmrothin mukaan voidaan tulkita kivialttarin pohjaksi. Dendrokronologisen tutkimuksen mukaan kirkon pohjoisseinän läpi kulkeva Luukkaan kappelin tasakertahirsi (näyte 29) on kaadettu syksyllä 1496 tai keväällä 1497 ja käytetty rakennustarpeeksi todennäköisesti jo kesällä 1497. Sastamalan kirkon läntinen päätykolmio on rakennettu mahdollisesti ennen kivikirkkoa paikalla olleen puukirkon hirsistä. Useassa hirressä on jälkiä maalatuista vihkimäristeistä ja kuvaesityksistä. Hirret on puulustoanalyysillä ajoitettu pääosin 1400-luvun alkupuolelle. Puukirkon kiviperustus löydettiin säilyneenä nykyisen kirkon lattian alla vuoden 1960 kaivauksissa. Kirkon runkohuone ja nykyinen sakaristo voidaam M. Hiekkasen mukaan ajoittaa 1500-1550-luvuille (ehkä 1500-1520). 1800-luvulla kirkon katto oli huonossa kunnossa, mistä syystä vuonna 1866-67 rakennettiin kokonaan uusi, alkuperäistä paljon loivempi katto. Kirkon harjaa mataloitiin silloin W. Selanderin mukaan 14,2 metriä. Myös lattia, penkit ja saarnatuoli uusittiin. Karkun uuden kirkon valmistuttua vuonna 1913 Sastamalan kirkko jäi pois käytöstä ja sitä käytettiin mm. heinävarastona. Vuonna 1960 ryhtyddiin toimenpiteisiin kirkon tutkimiseksi ja korjaamiseksi entiseen ulkoasuunsa. Kirkkoa restauroitiin ja päädyt korotettiin entiseen korkeuteensa ja vesikatto tehtiin paanuista. Työt saatiin päätökseen ja kirkko vihittiin uudelleen käyttöön kesällä 1962. Kirkon lattia korjattiin lattiasieniesiintymän takia vuonna 1978. Kirkkomaata ympäröivän aidan koillisosa (kirkon alttariseinän suuntainen) on tehty kivestä, muut osat hirrestä. Kivisen osan pituus on 43 m ja leveys 1,1-1,4 m, korkeus 1,0-1,3 m. Sen kaakkoisosassa, eteläpäästä 11,3 m, on 3,2 m leveä portti. Kirkkoaidan puuosan pituus on 199,4 m ja koko 1x5 hirttä (pisimmän, eteläisen osan korkeus on 4 hirttä), korkeus 1,0-1,1 m. Kirkon luoteisseinän suuntaisessa osassa on 3,3 metriä leveä portti. Aidan eteläosan alla on kaksi kivikerrosta. Kiviä näkyy myös aidan pohjoisosan alla. Kirkkoaita on merkitty karttoihin alkaen 1644. Aidan kiviosan voidaan olettaa rakennetun kivikirkon rakentamisen jälkeisenä aikana (1500-luvun loppupuoli-1800-luku?) Kiviaita on purettu ja uudelleen rakennettu 2008 (?) ja tuettu tällöin aidan sisälle poratuilla rautatapeilla (suullinen tiedonanto työn suorittajalta Tomi Heleniukselta 20.7.2010). Puuaita on rakennettu luultavasti 1800-luvulla. Kirkkoaidan sisäpuolella oleva hautausmaa on edelleen käytössä. Hautauksia kirkon ja hautausmaan alueelle on tehty jo 1200-luvulla. Luokka 2. Sastamalan kirkko sijaitsee kalliopohjaisella mäellä, Rautaveden rannasta 55 metriä etelään. Peltojen ja vesistön rajaamalla matalalla harjanteella on kirkon lisäksi vanha pappila ja sen maatila. Maisemallisesti ja historiallisesti tärkeä Kirkkoniemi on W-E-suuntainen, kooltaan 0,4 x 0,4 km kokoinen, Rautaveteen rajoittuva niemi. Sen pohjoisosassa on kolme kalliopohjaista mäkeä, joilla sijaitsevat Karkun vanha pappila, Sastamalan kirkko ja kellotapuli sekä muita arkeologisia ja maisemahistoriallisia kohteita. Alueen korkeus mpy on 60-65 m. Alue on osa Rautaveden länsirannan kulttuurimaisemaa, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö.

Aineiston käyttöoikeudet
julkinen
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Tampereen Museot - Pirkanmaan maakuntamuseo

arkeologinen kohde; Sastamalan kirkko

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Arkeologinen kohde
Organisaatio Tampereen Museot - Pirkanmaan maakuntamuseo
Inventaarionro
1000014808
Mitat
Kirkon ulkomitat: runkohuone 37,4 x 19,8 m, sakaristo 6,9 x 5,4 . Sisämitat: runkohuone 33,6 x 15,6 m, sakaristo 4,5 x 4,4 m. Seinien paksuus n. 1,9 x 2,0 m. Kirkkopihaa ympäröi aita, joka rajaa noin 200 x 60 metriä ison alueen.
Muu luokitus
hautapaikat (Muinaisjäännöstyyppi)
kirkkorakenteet (Muinaisjäännöstyyppi)
kirkonpaikat (Tyypin tarkenne)
Muu tunniste
1000014808 (muinaisjäännöstunnus)
http://tampere.fi/kyy/1279707688463-233256347 (local)
Valmistus
Pappila, Sastamala, Suomi
Luokitus
hautapaikat (Muinaisjäännöstyyppi)
Verkossa saatavilla