Haku

arkeologinen kohde; Parkkuun Alamylly

Ylöjärven (Kurun) Parkkuun Ylämylly sijaitsee Jakamajärvestä Näsijärveen laskevan kosken alajuoksulla Näsijärven rannalla. Paikalla on ollut myllytoimintaa 1500-luvulta alkaen. Nykyisin kosken pohjoisrannalla on myllyn ja saharakennus. Historiallinen myllynpaikka on kosken etelärannalla. Ylöjärven Parkkuussa sijaitsevat Alisen Parkkuukosken tuotantolaitokset ja rakenteet muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Parkkuunkoskella on ollut useita vesivoimaa käyttäviä tuotantolaitoksia. Ensimmäinen maininta paikalla sijainneista tuotantolaitoksista on 1500-luvulta, jolloin paikalle perustettiin mylly. Ensimmäisessä myllyveroluettelossa vuodelta 1585 mainitaan Parkkuun mylly (Jokipii 1959: 246). Vanhin karttamerkintä myllystä on 1700-luvun lopulta, jolloin mylly on merkitty kosken itärannalle (Kartta: Wirzenius J. C. (1791, isojako 1804)). Parkkuun mylly oli mukana ensimmäisessä myllyveroluettelossa vuodelta 1585. Vuonna 1648 Parkkuun myllyyn oli osakkuus mm. Olkitaipaleen, Petäjälammin ja Myllärin asukkailla ja vuonna 1805 Parkkuun Alamylly maksoi suurinta myllyveroa Ruoveden pitäjässä. Vanhin mylly on todennäköisesti ollut yksikiviparinen jalkamylly, jossa jauhatus tapahtui ainakin sen käytön loppuvaiheessa erityisesti kotitarpeisiin. Mylly on hävinnyt 1900-luvun aikana. Vesisahan kosken länsirannalle perusti Eklöf vuonna 1854. Sahan toiminta päättyi 1800-luvun lopussa. Eräiden tietojen mukaan saha paloi, jonka jälkeen paikalle rakennettiin uusi (nykyinen) saha 1910-luvulla. Sahan viereen perustettiin mylly vuonna 1906. Parkkuunkosken myllyssä toimivat mm. sähkögeneraattori, raami- ja kanttisaha, rehujauho- ja vehnämylly. Myllyn pihapiiriin kuuluu 1930-luvulla rakennettu asuinrakennus, kuivaamorakennus, mylly- ja saharakennus, vesikanaviin ja ränneihin liittyviä rakenteita sekä sauna. Myllyn vieressä on ollut myös 1960-luvulla purettu kaksiaukkoinen kivisilta. Kivisillan perustukset erottuvat yhä maastossa. Saha ja mylly olivat käytössä 1980-luvulle asti. Nykyisin alue on yksityisomistuksessa kesäasuntona. Alamyllystä on yksityiskohtaisempaa karttamateriaalia saatavissa 1800-luvun lopulta alkaen. Kartoissa näkyy myllyrakennuksen sijainneen nykyisellä paikallaan. Saman suutaisen päätelmän voi tehdä myös vuoden 1791/93 kartasta, jossa myllyrakennus sijaitsee samalla paikalla kuin myöhemmissä kartoissa. Ely -keskuksen 1800-luvun tilannetta kuvaavissa kartoissa huomio kiinnittyy myös lukuisiin saha- ja myllylaitoksiin kuuluneisiin rakenteisiin, kuten uittoruuheen ja myllylle johtaneeseen vesikanavaan. Vuonna 1955 purettiin Parkkuunkoksen ylittänyt vanha kivisilta (Riihikoski 2007: 15). Kivisilta ylitti koskipaikan myllyn eteläpuolelta, nykyisen maantiesillan pohjoispuolella. Tie ja silta on merkitty vuonna 1791 laadittuun karttaan. Käytöstä jäänyttä osaa tiestä ja siihen kuuluvia rakenteita voidaan myös pitää kiinteinä muinaisjäännöksinä. Tiehen kuuluva rakenne, sillan raunio, on sijoitettu Alamyllyn aluetta kuvaavaan karttaan 6. Varsinaisesti tiealue ei kuulunut inventoivan alueen piiriin. Sillanpaikka merkittiin myllyaluetta kuvaavan karttapiirrokseen (Kartta 6). Tulevaisuudessa tienjäännösten merkityksen arvioiminen muinaisjäännöksenä sekä osana laajempaa kokonaisuutta on tarpeellista. Nykyiset rakennukset [Numerot hakasulkeissa viittaavat kartan 5 numerointiin (Luoto 2010: 21)] Nykyisin paikalla olevat rakennukset ovat rankorakenteisia. Kosken länsirannan vanhemmassa myllyssä [2] on vaakaponttivuoraus muiden rakennusten ollessa peiterimalaudoitettuja. Länsirannan vanhemman myllyn [2] perustus on tehty lohkokivimuurille, kun taas saha [3] on rakennettu lohkokivipilareille ja osittain -muurille. Yhteismyllyn [2] perustus on tehty betonista. Koskessa on tuotantolaitosten vesikanaviin ja ränneihin liittyviä rakenteita. Sahan pihapiiriin 1930-luvulla on rakennettu myös asuinrakennus, rantasauna ja kuivaamorakennus. Nykyisin koskessa patorakenteen [4] lisäksi sahaan ja myllyyn liittyvä vesiruuhi. Ruuhen lisäksi koskessa on ollut uittoruuhi, joka näkyy vielä vuonna 2005 otetussa ilmakuvassa (http://kansalaisen.karttapaikka.fi/). Raunioituneet rakenteet Lahkomyllyn raunio [1] Sijainti: p = 6860 715 ; i = 3326 619 Kosken itärannalla avokallion pohjoispuolella Näsijärven rannassa on noin metrin korkuinen ja 3 m x 2,5 m kokoinen lohkotuista kivistä koottu raunio. Kyseessä on todennäköisesti paikalla sijainneeseen myllyyn kuulunut kiviperustus. Suorakaiteen muotoisesta kivirakenteesta on maanpinnalle näkyvissä viisi kivikerrosta. Rakenteen eteläpuolella olevan kallion laki on noin 30 cm korkeammalla kuin raunion laki. Rauniossa on myös tiiliskivien jäännöksiä ja sen päällä on hiilenpaloja. Hiilenpalat saattavat olla peräisin raunion lähellä olevalta nuotiopaikalta, jossa oli tuoreita tulenpidon merkkejä. Viime aikoina tulta on pidetty myös rauniosta noin 2 metriä itään olevalla alueella, vaikka paikalla ei näkynytkään kivettyä tulisijaa tai muuta rakennetta. Näsijärven rannassa, noin 2,5 m rauniosta länteen on kaksi suurta myllynkiveä sekä metallisia myllynkiviin liittyviä laitteita. Myllynkivien halkaisija on noin 1,2 m. Kivistä lännenpuoleisen reiän halkaisija on 25 cm ja idemmän 20 cm. Paksuutta kivillä on noin 30 cm. Kivet on vahvistettu ulkopinnalta rautavanteella. Kosken itäranalla erottuu vanhalle lahkomyllylle johtaneen vesirännin kohta. Sillan raunio [6} Sijainti: p = 6860 653 ; i = 3326 622 Myllyn läheisyydessä on sijainnut 1960-luvulla purettu kivisilta. Muistona vanhasta sillasta ja tielinjasta on nykyisen sillan pohjoispuolella olevat sillan rauniot. Rauniot sijaitsevat kymmenisen metriä nykyisen sillan pohjoispuolella koordinaattien (GPS, YKJ) p = 6860 666; i = 3326 616 kohdalla. 2. Kohteen tarkempi rajaaminen vaatii tarkempia maastotutkimuksia, lähinnä koekaivausta. Kohde sijaitsee noin 7 kilometriä Kurun kirkolta etelään Näsijärven ja Jakamajärven välisen kannaksen koillisrannalla. Kosken itäpuolella yksityinen vene- ja uimaranta sekä kesämökkinä käytetty rakennus. Länsirannan sahan ja myllyn pihapiiri on yksityisenä vapaa-ajan asuntona. Alakosken kasvillisuus on rehevää. Puustosta mainittakoon koivut ja muut lehtipuut sekä katajat. Myös aluskasvillisuus on rehevää. Kesällä paikalla kasvaa runsaasti erilaisia heiniä ja pensaita, joista monet puutarhakasveina pidetyt liittynevät paikan aiempaan asutukseen ja maankäyttöön.

Aineiston käyttöoikeudet
julkinen
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Tampereen Museot - Pirkanmaan maakuntamuseo

arkeologinen kohde; Parkkuun Alamylly

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Arkeologinen kohde
Organisaatio Tampereen Museot - Pirkanmaan maakuntamuseo
Mitat
noin 0,4 ha
Muu luokitus
työ- ja valmistuspaikat (Muinaisjäännöstyyppi)
vesimyllyt (Tyypin tarkenne)
Muu tunniste
http://tampere.fi/kyy/1284984848289742176636 (local)
Valmistus
1500 - 1900-luku
Olkitaipale, Ylöjärvi, Suomi
Parkkuu, Ylöjärvi, Suomi
Aiheet
Luokitus
työ- ja valmistuspaikat (Muinaisjäännöstyyppi)
Verkossa saatavilla