Haku

KOKO ARKISTO DIGITOITAVANA 4.11.2022 ALKAEN (PALAUTUNEVAT VUODEN LOPPUUN MENNESSÄ).

Santarmihallitus oli venäläinen virasto, jonka tehtävänä oli tutkia valtiollisia rikoksia ja tarkastaa passit satamissa ja raja-asemilla. Toimeksiantajina rikostutkinnoissa toimivat kenraalikuvernööri, prokuraattori (vastasi nykyistä oikeuskansleria) ja kuvernöörit (vastasivat myöhempiä maaherroja).

Suomen ensimmäiset santarmikomennuskunnat perustettiin Kuopioon ja Viipuriin vuonna 1817 eli samaan aikaan, kun santarmilaitos muodostettiin Venäjälle. Suomen santarmihallitus perustettiin vuonna 1867 ja Suomen rautateiden santarmipoliisihallitus vuonna 1870.

Santarmihallituksen toiminta päättyi maaliskuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917.

Työmies ja Uusi Päivä alkoivat julkaista kesäkuun puolivälissä 1917 santarmiarkiston tietoihin perustuen santarmien kanssa yhteistyötä tehneiden suomalaisten nimiä. Työmiehessä otsikkona oli 16. kesäkuuta: "Santarmiston apuna Suomessa toimineet henkilöt. Helsingin Santarmiston tutkijalautakunnan paljastuksia". Tietoja julkaisivat myös muut sanoma- ja aikakauslehdet.

Tiedot oli kerännyt Helsingin Santarmiarkiston tutkijalautakunta, johon kuului sosiaalidemokraatteja ja ylioppilasaktivisteja. Heidän kiinnostuksensa papereita kohtaan oli ymmärrettävä, sillä santarmien suurin mielenkiinto kohdistui jääkäri- ja työväenliikkeiden toimintaan. Lautakunnan työskentelyyn osallistui muun muassa Elmo E. Kaila.

Santarmeja avustaneet suomalaiset eivät olleet rikkoneet lakia, vaan olivat päinvastoin noudattaneet määräyksiä. Suomalaisesta näkökulmasta he olivat kuitenkin moraalisesti menetelleet väärin. Kun rankaiseminen lakiin perustuen oli mahdollista vain perättömän ilmiannon ollessa kyseessä kunnianloukkauksesta, niin häpeärangaistus nimi julkaisemalla oli houkutteleva vaihtoehto.

Nimien julkaisemisessa suurena ongelmana olivat arkiston monelta osin epäluotettavat lähtötiedot. Lehtiin päätyi henkilöitä, joilla ei ollut tekemistä santarmien kanssa. Lisäksi mitätönkin yhteydenotto santarmeihin leimasi henkilön raskaasti.

Santarmialiupseerien tehtävänä oli värvätä agentteja eri kansanryhmistä. Hyödyllisiä tietolähteitä olivat poliisit, opettajat, virkamiehet ja erityisesti työläiset. F. A. Seynin kenraalikuvernöörikaudella korostui poliisien merkitys urkkijoina. Myös santarmijohdolla oli omia agentteja, joista aliupseerit eivät tienneet. Suomen- ja ruotsinkieliset agentit olivat välttämättömiä santarmeille, joista suuri osa ei osannut paikallisia kieliä. Ilmiannot käännettiin venäjäksi.

Santarmien avustajina ja urkkijoina toimineiden suomalaisten vaikuttimina olivat raha, halu päästä viranomaisten suosioon, kosto tai uskollisuus Venäjän vallalle. Suuri osa santarmien saamista ilmoituksista oli tietosisällöltään heikkotasoisia, liioittelevia tai sepitettyjä.

Lähteet: http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Suomen_santarmihallitus
http://itsenaisyys100.fi/santarmiarkiston-tietoja-julki-lehdissa-1917/