Haku

Suominen, Olavi

QR-koodi

Suominen, Olavi

(Selim) Olavi Suominen

Maisteri Olavi Suominen (1915-1984) oli Suomen Liikeväen liiton palveluksessa 42 vuotta, josta ajasta toiminnanjohtajana 40 vuotta. Suominen oli perustamassa toimihenkilöiden keskusjärjestöä, Henkisen Työn Keskusliittoa ja oli sen sekä seuraajan TVK:n hallituksessa 30 vuotta.

Olavi Suominen syntyi 26.4.1915 Turussa. Perheeseen kuului kaksi poikaa. Isä oli työssä sahan johtajana Mynämäellä, mutta perhe asui Turussa. Olavi Suominen opiskeli Turussa historiaa ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1940. Opiskeluaikanaan hän toimi kristillisessä nuorisojärjestössä, jonka piiristä hän sai elinikäisen ystävän, myöhemmän arkkipiispa Mikko Juvan.

Sosiaaliministeriön kansliapäällikkö ja Henkisen Työn Yhtymän puheenjohtaja Niilo Mannio etsi vuonna 1940 Suomen kirjapainotaidon historiaa käsittelevän tutkimuksen kirjoittajaa. Olavi Suominen valittiin tehtävään ja hän toimitti vuonna 1942 yhdessä Einari Teräskiven kanssa Suomen kirjapainotaidon historiaa käsittävän ja seuraavana vuonna Suomen graafillisen teollisuuden kehitystä käsittelevän kirjan. Suomen Liikeväen liitto palkkasi Olavi Suomisen 1.12.1940 alkaen toimistoon. Kun liiton puheenjohtaja irtisanoutui vuoden 1941 lopulla, Olavi Suominen valittiin Suomen Liikeväen liiton ensimmäiseksi päätoimiseksi sihteeriksi ja Liikeväki —lehden päätoimittajaksi. Työnsä puolesta hän kävi opintomatkalla Itävallassa 1951 ja Sveitsissä 1953.

Suominen oli mukana valmistelemassa Henkisen Työn Keskusliiton perustamista 1944 ja toimi sen ensimmäisenä sihteerinä ja neuvotteluasiamiehenä 1945-1947. Suomen Liikeväen liiton yhteydet toimihenkilö- ja virkamiesten keskusliittoihin, Henkisen Työn Keskusliittoon ja vuonna 1956 perustettuun Toimihenkilö- ja Virkamiesten Keskusliittoon olivat läheiset. Suominen oli henkeen ja vereen toimihenkilöiden etujen ajaja. Hän edusti sitä — SAK:laisille liitoille vastakkaista kantaa — että politiikkaa ja painostuskeinoja ei pitänyt tuoda palkka- ja työmarkkinatoimintaan. Suomen Liikeväen liitto oli ns. "neutraali" liitto, SAK:laisessa kielenkäytössä "porvarillinen" liitto,
joka ei hyväksynyt ennen vuotta 1945 työehtosopimustoimintaa eikä työntekijöiden lakkoilua. Suomen Liikeväen liitto oli hyvin vahvasti valistus- ja sivistysjärjestö, joka ylläpiti omaa Liikeväen koulua ja kesälomanviettopaikkaa Radansuuta.

Työmarkkinapolitiikka alkoi 1960-luvulla tulla liiton tärkeimmäksi tehtäväksi ja oman koulun ylläpito vähitellen loppui 1970-luvun alussa. Liitolla oli vuonna 1955 yhdeksän työehtosopimusta, mutta vuonna 1970 jo 664. Kun Suominen aloitti työuransa liitossa, sen jäsenmäärä oli pari tuhatta, mutta hänen lähtiessään liitosta 1980 jäseniä oli 30 000. Suomen Liikeväen liiton periaatteita ja toimintoja oli toisen maailmansodan jälkeen muutettava vastaamaan muiden ammattiliittojen rakennetta. Suomen Liikeväen liitossa ei ollut esimerkiksi ennen työttömyyskassan perustamista 1958 lainkaan jäsenluetteloa, koska vain yhdistykset olivat liiton jäseniä.

Valtionapupohjainen työttömyyskassa edellytti jäsenrekisterin pitämistä, mikä lisäsi työtä työntekijöiden määrää liitossa. Vuonna 1956 Suomen Liikeväen liittoon kuuluvat SOK:n myymälänhoitajat veivät liiton johdon ja Olavi Suomisen vastustuksesta huolimatta lakkoon. SAK:laisella Suomen Liiketyöntekijäin liitolla ja TVK:laisella Suomen Liikeväen liitolla oli 1960-luvulla huomattavia yhteisiä tekijöitä, kuten kauppojen aukioloaikojen pidentäminen vastustaminen. Kaupungistumisen myötä työntekijöiden työolot ja elinolot myös yhtenäistyivät, mikä johti siihen, että myös ammattiliittojen jäsenten väliset erot kaventuivat. Suomen Liikeväen liiton toiminta läheni vähitellen periaatteellisella tasolla SAK:laista ammattiliittoa.

Suominen jäi eläkkeelle toimestaan 30.4.1980. Hän oli koko ikänsä historian harrastaja, luonteeltaan ahkera ja vaatimaton henkilö, jolle työ, koti ja perhe olivat tärkeitä. Eläkepäivillään hän palasi nuoruuden harrastuksen, öljyvärimaalauksen pariin. Hän ei enää ehtinyt nähdä sitä, kun liikealan ammattiliitot vuonna 1987 yhdentyivät.

S. Turku 26.4.1915
K. Helsinki 17.1 1.1984

Vanhemmat: Selim Sigfrid Suominen, s. 29.8.1894 Turku, k. 30.4.1945; Ellen Johanna Suominen, os. Vuorinen, s. 19.9.1895 Askainen, k. 20.12.1995 Turku

Puoliso: 1946 Saga Helena Erkkilä, s. 30.9.1915 Raahe, vaatesuunnittelija

Kansakoulu Turussa, ylioppilaaksi 1935, historian opinnot Turussa, vuodesta 1940 historiankirjoittaja ja Suomen Liikeväen liiton palveluksessa, sihteerinä, toiminnanjohtajana ja päätoimittajana 1940-1980. Suominen toimi liiton perustaman Liikeväen koulun rehtorina 1949-1972 ja ammattikasvatusneuvoston jäsen 1950-1970-luvulla ja Virkailijain kansalaisopiston johtokunnan jäsen 1960-luvulla. Suominen oli Henkisen Työn Keskusliiton varapuheenjohtaja 1947- 1956, TVK:n varapuheenjohtaja 1960-1969 ja hallituksen jäsen 1969-1979. Hän oli myös Suomen Vakuutusvirkailijain liiton toiminnanjohtaja 1947-1956.

Suominen oli liiton ja TVK:n edustajana useissa komiteoissa ja neuvottelukunnissa ja vuosikymmeniä Veronmaksajain Keskusliiton valtuuskunnan jäsen, Työtuomioistuimen varajäsen 1956-1981, Eläketurvakeskuksen hallituksen jäsen 1965-1982, Työturvallisuuskeskuksen ja Eläkevakuutusyhtiö Pohjan luottamuselimissä. Olavi Suominen oli TVK:n, Suomen Liikeväen liiton ja Vakuutusväen liiton kunniajäsen ja hän sai TVK:n kultaisen ansiomerkin 1969.

Julkaisut: Suomen kirjapainotaidon historiaa 1900-1943, Helsinki 1942, Suomen graafillisen teollisuuden kehitys 1900-luvulla sekä opetus- ja valistustoiminta graafillisella alalla, Helsinki 1943, Puoli vuosisataa työtä likeväen hyväksi, Hämeenlinna 1956, Suomen Liikeväen Liitto 1906-1981, Turku 1981, Radansuun vaiheet vuosina 1443-1982, Suomen Liikeväen liitto 1982 (moniste).

Marjaliisa Hentilä

Tallennettuna:

Suominen, Olavi 7918

Näytä koko kokoelma