Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia pelastuslaitosten ylimmän johdon sekä lähellä miehistötasoa olevien palomestareiden ja alipäällystön näkemyksiä henkilöjohtamiseen liittyvistä ongelma- ja häiriötilanteista, niiden mahdollisista perussyistä ja näiden tilanteiden prosessoinnista esimiestyössä. Tarkoituksena oli näiden pohjalta löytää keinoja ja työkaluja siihen, miten henkilöjohtamista, ihmisten johtamista voitaisiin pelastuslaitoksissa kokonaisvaltaisemmin kehittää.

Pelastuslaitokset ovat henkilötyövaltaisia työyhteisöjä. Organisatorisesta ja henkilöjohtamisen näkökulmasta pelastuslaitokset ovat mielenkiintoisia siksi, että ne ovat kriisiorganisaatiota. Niitä tarvitaan lähes aina kun yhteiskunnassa tai ympäristössä tapahtuu jokin onnettomuus tai sellaisen uhka. Näissä onnettomuuksissa ainoa oikea menetelmä, jolla pelastustoiminnan johtaja voi johtaa, on autoritäärinen, eli lähes sotilaallinen johtamistapa. Sen sijaan paloasemilla päivittäisessä johtamisessa ei enää nykyaikana autoritäärinen johtamistapa toimi, vaikka organisatorisesta näkökulmasta pelastuslaitokset ovat hyvin hierarkkisesti organisoituja. Ihmiset on kyettävä motivoimaan työtehtäviinsä ja sitoutumaan organisaation tavoitteisiin muulla tapaa kuin vain käskemällä.

Tutkimus osoitti sen, että yleiset ihmisten johtamiseen ja esimiestyöhön liittyvät teoriat toimivat lähes sellaisenaan myös pelastuslaitoksissa, niitä ei vain ehkä osata käyttää läpi koko linjaorganisaation. Tutkimuksen perusteella pelastuslaitosten ylimmällä johdolla ja työnjohtotasolla työskentelevillä esimiehillä on lähes samansuuntaisia näkemyksiä ongelmista sekä henkilöjohtamisen kehittämistarpeista.

Opinnäytetyöhön sisältyy muutama esitys keinoiksi kehittää henkilöstöjohtamista pelastuslaitoksissa.