Opinnäytetyö käsittelee naisten yhdenkoon trikoovaatemalliston suunnitteluprosessia. Mallisto on suunniteltu omalle kuvitteelliselle toiminimelleni, Myalle ja turkulainen design-liike Yono toimi työn arvioijana ja mahdollisena tulevaisuuden jälleenmyyjänä mallistolle.

Työn tavoite oli selvittää, millaisia yhdenkoon vaatteita on olemassa ja millä keinoin yhdenkoon vaatteita voidaan luoda. Hyödyntämällä, yhdistelemällä ja muuntelemalla jo olemassa olevia keinoja, tavoitteena oli suunnitella toimiva, moderni ja esteettinen yhdenkoon mallisto 36–46 kokoisille naisille. Malliston oli myös tarkoitus heijastaa oman toiminimeni tyyliä ja istua yhteistyökumppanini vaatimuksiin. Yhdenkoon vaate ei tänä päivänä ole kovin yleinen ilmiö, ja siksi se hyvin toteutettuna ja toimivana sisältäisi oletettavasti sekä uutuus- että markkina-arvoa.

Tutkimusmenetelminä työssä käytettiin havainnointia, kokeiluja ja vertailua. Kohderyhmää analysoitiin Gerhard Schulzen elämysyhteiskunta-teoriaa hyödyntäen ja työn tutkimusmallina toimi pehmeän systeemisuunnittelun malli.

Työn lopputulema on 11-osainen yhdenkoon mallisto, jota on havainnollistettu esitys- ja tasokuvin. Mallistosta valmistettiin myös neljä asukokonaisuutta mallikappaleiksi asti, jotta pystyttiin kokeilemaan vaatteiden toimivuutta käytännössä.

This bachelor’s thesis describes the design process of a women’s one-size clothing collection made of tricot. The collection was designed for my own imaginary corporate name Mya, and Yono, a design shop from Turku, acted as a critic and a possible retailer for my designs.

The aim of this thesis was to find out what kind of one-size garments exist and in what ways one-size garments can be made. By using, combining and altering the different ways already used, the purpose was to design a functional, modern and aesthetic single-size collection for women in sizes 36-46. The collection was also supposed to reflect the style of my own corporate name. Currently one-size garments are not very common and their functionality isn’t consistent, which is why a well-executed and truly functional one-size garment should hold some novelty and commercial value.

The research in this work was carried out by observation, conducting experiments, and then comparing them. The target group was analyzed by using Gerhard Schulze’s theory of experience-driven society, and Peter Checkland’s model of soft systems methodology acted as a guideline for the whole designing process.

The outcome of the project is an 11-piece collection represented with fashion illustrations. Four prototype outfits were also made to test the functionality of the garments in practice.