Hamppu (Cannabis sativa) tunnetaan valitettavan usein ainoastaan huume- ja lääkekasvina. 1900-luvulle asti hampun varsista saatava kuitu oli kuitenkin maailman käytetyin raaka-aine mm. kankaissa ja paperissa; 1800-luvun lopulla jopa 90 % kaikesta maailman paperista oli tehty hampusta. Hampun etuja ovat sen pitkä ja vahva kuitu, nopea ja ekologinen kasvutapa, kierrätettävyys ja monipuoliset jalostusmahdollisuudet. Teollinen hamppu ei myöskään sisällä käytännössä lainkaan päihdyttävää THC-ainesosaa. Usean tekijän seurauksen hampun teollinen käyttö kuitenkin loppui lähes täysin 1900-luvulla, mutta 2000-luvulla hamppu ollaan löytämässä uudestaan.

Opinnäytetyössä tutkittiin, miten hamppukuitu käyttäytyy puupohjaisten paperimassojen armeerausmassana. Karkeaa, käsittelemätöntä hamppukuitua lisättiin kahteen erilaiseen kierrätysmassaan 0, 10, 30 ja 50 prosentin pitoisuuksissa sekä mekaanisesti hienonnettua hamppukuitua mänty- ja koivumassoihin 0, 5, 10, 25 ja 50 prosentin pitoisuuksissa. Koearkkien paperitekniset ominaisuudet testattiin KyAMK:n paperilaborato-riossa, tulokset tilastoitiin ja niistä tehtiin johtopäätökset. Hypoteesina oli, että pitkä hamppukuitu vahvistaa lyhytkuituisempaa puumassaa pienissäkin, 5 – 10 prosentin pitoisuuksissa. Kokeellisen osion lisäksi työn tarkoitus on tehdä teollinen hamppu yleisesti tutuksi lukijalle niin biologisesti kuin historiallisestikin.

Tutkimuksessa käytetty hamppukuitu paljastui liian pitkäksi ja heterogeeniseksi etenkin primääriseksi paperimassaksi. Parhaat tulokset saatiin hypoteesin mukaisesti 5 – 10 prosentin pitoisuuksissa, jolloin hampun parhaat ominaisuudet, lähinnä keveys, bulkki, opasiteetti ja lujuusominaisuudet, tulivat esiin huonontamatta kohtuuttomasti arkkien muita ominaisuuksia. Tulokset toimivat hyvänä pohjana jatkotutkimuksille.