Opinnäytetyömme tavoitteena oli kerätä tietoa triathlonissa esiintyvistä urheiluvammoista ja triathlonistien käyttämästä preventiivisestä toiminnasta. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitä yhteyttä viikoittaisilla harjoittelutunneilla on urheiluvammojen syntymiseen. Työn tarkoituksena oli tuottaa tietoa Pyöräily + Triathlon –lehdelle, sekä triathlonistien parissa työskenteleville ammattilaisille, erityisesti valmentajille ja fysioterapeuteille, urheiluvammojen esiintymisestä ja harjoittelutuntien yhteydestä urheiluvammojen syntymiseen. Tätä tietoa he voivat hyödyntää toimiessaan triathlonistien parissa ja kehittäessään mallia triathlonistien harjoittelusta ja harjoittelun tukitoimista. Pyrimme opinnäytetyössämme vastaamaan tutkimusongelmiimme, mitä urheiluvammoja triathlonisteilla esiintyy, millaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä triathlonistien harjoitteluun on kuulunut viimeisen vuoden aikana ja mitä yhteyttä harjoitustunneilla on urheiluvammojen syntymiseen.

Opinnäytetyössämme käytimme kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesä-elokuussa 2013 sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tutkimusjoukko koostui 96 suomalaisesta triathlonistista. Vastaukset analysoitiin SPSS- ohjelman avulla.

Tutkimuksemme perusteella 78 %:lla triathlonisteista on esiintynyt urheiluvamma viimeisen vuoden aikana. Tutkimuksemme mukaan yleisin urheiluvamma oli uimarin olkapää/impingement -oireyhtymä (21,3 %). Seuraavaksi yleisimmät urheiluvammat olivat plantaarifaskiitti (20 %) ja penikkatauti (20 %). Tutkimuksemme mukaan triathlonistit käyttivät ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kohtalaisen paljon. Eniten käytettiin lajia tukevaa harjoittelua (86,3 %), venyttely- ja liikkuvuusharjoittelua (86,3 %), sekä lajitekniikoiden harjoittelua (86,3 %). Ainoastaan kinesioteippauksen, lihastasapainokartoituksen, ravitsemusneuvonnan ja lajitekniikoiden videoinnin ja analysoinnin käyttö jäi alle 50 %:iin. Triathlonistit eivät ole kovin aktiivisia käyttämään valmentajaa tai fysioterapeuttia harjoittelunsa tukena: ainoastaan 40,4 % vastaajista on käyttänyt valmentajaa ja vain 20,2 % fysioterapeuttia. Tutkimuksemme mukaan vammariski pysyy jokseenkin samana, jos viikoittaiset harjoittelutunnit pysyvät alle 10 tunnin. Yli 11 tuntia viikossa harjoittelevilla urheiluvammariski kasvaa. Tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä. Teimme saamistamme tuloksista lehtiartikkelin Pyöräily + Triathlon -lehteen.

The goal of this thesis was to gather material about sport injuries in triathlon and the injury preventive actions used among triathletes. In addition, the aim was to investigate whether there is a connection between weekly training hours and sport injuries. The purpose of this thesis was to produce information about the prevalence of sport injuries and the possible connection between weekly training hours and sports injuries for Pyöräily + Triathlon Magazine and for other professionals, especially coaches and physiotherapists. The people in the field of triathlon can utilize this information in order to improve training and other actions. We also made an article about our research results to the Pyöräily + Triathlon Magazine. In this thesis following research questions were covered: what injuries occur among triathletes, what preventive actions the athletes have used during the past year and whether weekly training hours have an effect on sports injuries.

The research method of this study was quantitative and the data was collected by using an online questionnaire during June and August in 2013. The research informant group consisted of 96 Finnish triathletes. The questionnaire results were analyzed by using the SPSS-program.

According to the research results, 78 % of the target group had suffered from a sport injury during the past year. The most common injuries were swimmer´s shoulder/Impingement syndrome (21 %), plantar fasciitis (20 %) and medial tibial stress syndrome (20 %). The result shows that triathletes use preventive actions quite well to support their training. 86,3 % of the respondents used supportive training, stretching- and mobility training and technique training. Only kinesiotaping, physiothera-peutic muscle balance test, nutrition guidance and technique filming and analysing were used by less than 50 % of the respondents. A considerable finding was that triathletes used very little assistance of professional coaches and physiotherapists to support their training. Only 40,4 % of the respondents used coaches´ expertise and 20.2 % physiotherapist´s expertise during the past year. The study shows that the risk for injuries increases if weekly training is more than 11 hours. The result is not statistically significant.