Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kahden sepelvaltimotautia sairastavan ikääntyneen hyvinvointipolkuja ja heidän kokemuksiaan siitä, miten sairastuminen sepelvaltimotautiin muutti heidän elämäänsä sekä miten heitä tuettiin sairauden omahoitoon. Työn tavoitteena oli tuoda esille heidän kokemuksensa oman elämänsä asiantuntijoina.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin tapaustutkimusta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelemalla kahta sepelvaltimotautia sairastavaa henkilöä ja lisäksi haastateltiin kahta heidän omaistaan ja yhtä omahoitajaa. Haastattelut toteutettiin kesällä 2015. Haastattelut toteutettiin kasvotusten ja yksi omaisen haastattelu puhelinhaastatteluna.

Opinnäytetyön tuloksien mukaan voitiin todeta haastateltavien ikääntyneiden alkukokemukset sairastumisesta olleen melko samanvaiheiset. Uusiutuvien rintakipujen jälkeen molemmat olivat hakeutuneet hoitoon. Tutkimukset, nopea hoitoon pääsy ja hoito oli koettu voimaannuttavina. Hoitoina lääkehoidon lisäksi oli toisella haastateltavalla ollut pallolaajennus ja toisella ohitusleikkaus. Kaikkien haastateltavien mukaan sairastuminen ja ikääntyminen nähtiin vaikuttavan elämään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Ohjausta ja tukea oli saatu sairauden alkuvaiheessa, kotiutuessa ja kotona. Ohjaaminen ja tuki sairaalassa ja kotiutuessa olivat sisältäneet leikkaus-, lääke- ja elämäntapaohjausta. Kotona saadun tuen ikääntyvät kokivat muodostuvan psyykkisen/fyysisen tuen kautta ja tämän hetkisinä tukihenkilöinä olivat lähiomaiset.

Ikääntyneiden mielestä hyvinvointi tarkoitti normaalin elämän elämistä ja liikkumista. Hyvinvointia parantavaksi tekijäksi nousi positiivinen mieliala ja hyvinvointia heikentäväksi tekijöiksi koettiin yksinäisyys, huono kunto, huono kuulo ja muut sairaudet. Palvelutalon palveluihin oltiin tyytyväisiä, ja ne koettiin vastaavan tämän hetkisiä tarpeita hyvin. Palvelut muodostuivat terveyden tarkkailusta ja lääkehoidosta. Kehitettäviä toiveita palvelutalon palveluille olivat juttukaveritoiminta, huvitoiminta ja saunaan saattaja. Kaikkien haastateltavien mielestä palvelutalon yhteisöllisyys oli aktiivista ja sosiaalista.

Omahoitajan mukaan psykososiaaliset ja hoidolliset keinot palvelutalossa tukivat ikääntyneitä omahoitoon. Omahoito oli molempien haastateltavien ja omahoitajan mielestä sujunut hyvin sekä omaisten mielestä vaihdellen kunnon mukaan.

Tämän opinnäytetyön mukaan voitiin päätellä, että hyvinvointipolku muodostuu yksilöllisten tekijöiden kautta. Sepelvaltimotauti on pitkään ollut yksi yleisimmistä kansansairauksista, mutta ikääntyneiden potilaiden sairastumisen kokemuksista on vähän tutkimuksia. Näitä tutkimuksia kannattaisi jatkaa, siksi koska sitä kautta saataisiin tärkeää kokemuksellista tietoa ja sen avulla pystyttäisiin kehittämään hyvinvointipolkuja.