Ihminen nähdään fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Ihmisyyteen olennaisena osana kuuluu myös henkinen ja hengellinen ulottuvuus. Tämän työn keskeisenä fokuksena oli ihmisen kokonaisvaltainen hoito, johon tulisi sisällyttää luonnollisena osana myös hengellisen terveyden huomioiminen. Kysymys on ihmisen inhimillisten tarpeiden ja henkilökohtaisten kokemusten ainutlaatuisuuden huomioimisesta hoitotyössä. Työn tarkoituksena oli selvittää, mikä merkitys hengellisyydellä on potilastyössä.

Vaikka aihealue on tärkeä, on se tutkimuskohteena jäänyt vähäiselle huomiolle erityisesti Suomessa. Hengellisyys terveydenhuollossa ja sitä käsittelevää kirjallisuutta on saatavilla pääosin englannin- ja saksankielisenä. Tutkimuksen tiedonhakuun käytettiin elektronisia tietokantoja, kuten PubMed, Medic ja Linda. Työn alussa käsiteltiin hoitotyön keskeiset elementit pääpaino terveyskäsitteen haastavassa määrittelyssä. Toisessa osiossa keskityttiin hoitotyön eettiseen osaamiseen hoitajan ja potilaan välisessä kohtaamisessa. Työ eteni hengellisen terveysfaktorin tarkastelemiseen, missä maailmankatsomus, hengellisyys ja uskonnollisuus ovat olennaisia osia ihmisyyttä. Lopuksi todettiin hengellisyyden merkityksellisyys potilaan voimavarana, koska ihmisen hengellinen ulottuvuus vaikuttaa terveyteen, elämänlaatuun ja asenteeseen kokea elämän mielekkyys myös sairauden aikana.

Työn tuloksena syntyi opas käytettäväksi apuvälineenä terveydenhuollon oppilaitoksissa ja työyhteisöissä. Opas perustuu pääasiallisesti Karvisen tutkimuksiin hengellisyydestä hoitotyössä, minkä pohjalta Avaus-malli on luotu. Malli sisältää kysymyksiä, jotka käsittelevät ihmisen arvoja ja vakaumusta, voimavaroja, arviota henkisistä ja hengellisistä tarpeista, ulkopuolisesta tuesta ja spiritualiteettia tukevan hoitotyön toimenpiteistä. Oppaan avulla hoitohenkilökunnalla on mahdollisuus kartoittaa potilaan hengelliset tarpeet ja toteuttaa niitä käytännön hoitotyössä. Samalla potilaalle avautuu tilaisuus käsitellä henkisiä ja hengellisiä kysymyksiä hoitokontaktin aikana. Avaus-mallin kautta saatu tieto potilaan hengellisistä terveystarpeista voidaan liittää osaksi hoitosuunnitelmaa. Näin on mahdollista toteuttaa kokonaisvaltaista hoitotyötä, jossa potilas kohdataan yksilönä hänen oman elämänsä näkökulmasta. Vaikka opas pohjautuu suomalaiseen hoitokulttuuriin kehiteltyyn malliin, soveltuu se vapaamuotoisena kliinisen työn välineenä kaikille potilaille maailmankatsomuksesta ja kulttuuritaustasta riippumatta.