Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lasten aisti- ja tunneherkkyys näyttäytyy eräässä vantaalaisessa päiväkodissa ja lasten kotona, sekä millaisilla menetelmillä herkkiä lapsia tuetaan. Tavoitteena oli lisätä sekä huoltajien että varhaiskasvattajien tietämystä ja ymmärrystä aisti- ja tunneherkistä lapsista ja tehdä herkkyyteen liittyviä ilmiöitä näkyvämmäksi.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea varhaiskasvattajaa sekä tuottamalla huoltajille suunnattu verkkokysely. Huoltajien verkkokyselyyn tuli vastauksia myös erityisherkkien lasten vanhemmille suunnatusta Facebook-ryhmästä. Verkkokyselyssä oli kysymyksiä myös lapselle itselleen, jolloin myös lapsen oma näkemys varhaiskasvatuspäivän sisällöstä välittyi. Varhaiskasvattajien haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna. Sekä haastattelut että verkkokysely analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin lapsen temperamenttia, erityisherkkyyttä ja siihen liittyviä piirteitä, sekä myös varhaiskasvatuksen näkökulmaa koskien lasten yksilöllistä huomioimista.

Tulosten perusteella aisti- ja tunneherkkyys tunnistettiin ja osattiin ottaa huomioon niin varhaiskasvatuksen arjessa kuin kotioloissakin. Keskeisinä menetelminä käytettiin pienryhmätoimintaa, ennakointia, tunteiden sanoittamista, sekä lapsen sensitiivistä kohtaamista. Aisti- ja tunneherkät lapset olivat usein väsyneitä päivähoitopäivän jälkeen ja kaipasivat omaa rauhaa kotiin saavuttuaan. Opinnäytetyön tulosten perusteella aisti- ja tunneherkkyys näyttäytyi lapsilla erityisesti ääni- ja tuntoaistin herkkyytenä, sekä emotionaalisena herkkyytenä tilanteisiin ja muiden ihmisten tunteisiin. Tutkimuksen perusteella kehittämiskohteita olivat akustiikan parantaminen, toimivammat tilaratkaisut sekä yleinen tiedon lisääminen ja varhaiskasvattajille suunnattu koulutus aisti- ja tunneherkkyyteen liittyvistä ilmiöistä.