Koska vanhusväestön määrä Suomessa kasvaa jatkuvasti, tulisi terveydenhuollon voimavaroja kohdistaa ikääntyvän väestön kuntoutukseen. Tänä päivänä Suomessa on yli 65-vuotiaita jo yli 15 prosenttia väestöstä ja vuonna 2020 ennusteiden mukaan joka viides suomalainen on täyt-tänyt 65 vuotta. Yli 75-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu nykyisestä. Suomi ikääntyy nopeimmin Euroopan unionin jäsenmaista. 2020- ja 30-luvulla sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat siinä iässä, että hoivapaineet ovat pahimmillaan.

Keskeisimpiä muutoksia sosiaali- ja terveysalalla ovat viime vuosina olleet avohoidon lisääntyminen sekä kehittyminen ja laitoshoidon vähentyminen, ja tämä kehitys jatkuu edelleen. Myös ennaltaehkäisevä työ on korostunut. Sairastavuus lisääntyy ja toimintakyky heikkenee ikääntymisen myötä ja toimintakykyä tukevien palvelujen tarpeen määrä kasvaa. Siksi tavoitteena onkin ikäihmisten selviytyminen omassa elinympäristössään mahdollisimman itsenäisinä ja omatoimisina.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa kotihoidon työntekijöiden toimintakykyä ylläpitävää työotetta sekä hoidon laatua asiakastyössä Lahden kaupungin kotihoidossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa toimintakyvyn ylläpitämisestä ja hoidon laadusta kotihoidon henkilöstölle. Opinnäytetyön toimeksiannon saimme kotihoitopäällikkö Maren Olkkoselta.

Työntekijöiden näkemyksiä toimintakykyä ylläpitävästä työotteesta ja hoitotyön laadusta koottiin teemahaastatteluilla. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä kotihoidon työntekijää viidestä eri kotihoidon piiristä. Kuusi haastateltavista oli lähihoitajia, kolme perushoitajia ja yksi kodinhoitaja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sanatarkasti. Tulokset analysoitiin laadullista sisällönanalyysimenetelmää soveltaen.

Tämän aineiston tulokset osoittivat, että toimintakykyä ylläpitävää työotetta toteutettiin mahdollisuuksien mukaan. Suurimmat haasteet ilmenivät ilta- ja viikonlopputyössä. Omaisten ja läheisten läsnäoloa kaivattiin enemmän. Hoidon laadun arvioinnissa tuli esiin asiakaslähtöisyys ja tyytyväisyys, myös hoitotyössä käytettävä aika ja hoidon jatkuvuus tulivat erittäin tärkeinä tekijöinä ilmi.