Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla sairaanhoitajan verenpaineen mittaamiseen käytettävää aikaa kolmella eri mittauskäytännöllä. Opinnäytetyö tehtiin osana Laurea-ammattikorkeakoulun ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin medisiinisen tulosyksikön Kolmiosairaala-hanketta. Opinnäytetyö tehtiin Kolmiosairaalan osasto 6B:n aloitteesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää sairaanhoitajan työtapoja verenpaineen mittaamisessa. Opinnäytetyöhön liittyvä tutkimus toteutettiin ajanmittaustutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja havainnointitapana systemaattista havainnointia. Osastolla 6B oli esitestauksessa sähköisen kirjaamisen järjestelmä. Opinnäytetyössä vertaillaan uutta sähköisen kirjaamisen järjestelmää osastolla jo käytössä oleviin kahteen verenpainemittauskäytäntöön. Havainnoinnin suoritti osastolla työskentelevä sairaanhoitaja, joka mittasi verenpaineen kolmella eri käytännöllä ja kirjasi tulokset havainnointi-lomakkeeseen. Mittaukset jaoteltiin välilliseen ja välittömään hoitotyöhön, jotka olivat 1) valmisteluun kuluva aika, 2) mittaamiseen kuluva aika ja 3) kirjaamiseen kuluva aika. Mittaustulokset analysoitiin käyttäen SPSS 16.0 -ohjelmaa. Tutkimustuloksista selvisi, että osastolla esitestauksessa ollut automaattisen sähköisen kirjaamisen järjestelmä oli ajanmittaustulosten perusteella sairaanhoitajan ajankäytön kannalta edullisin käytäntö verenpaineen mittaamiseen. Menetelmällä verenpaine mitattiin automaattimittarilla ja lukema kirjattiin potilastietojärjestelmään käyttäen automaattisen kirjaamisen järjestelmää. Toiseksi edullisin mittauskäytäntö sairaanhoitajan ajankäytön kannalta oli mittauskäytäntö, jossa verenpaine mitattiin automaattimittarilla ja tulokset kirjattiin osaston kansliassa potilastietojärjestelmään. Epäedullisin verratuista verenpaineenmittauskäytännöistä oli verenpaineen mittaaminen automaattimittarilla ja kirjaaminen kannettavalle tietokoneelle potilashuoneessa. Verratessa välittömän ja välillisen hoitotyön jakautumista kolmen verenpainemittauskäytännön välillä, välillisen hoitotyön osuus ensimmäisellä mittauskäytännöllä oli selvästi pienempi kuin muilla mittauskäytännöillä. Sen sijaan välittömän hoitotyön osuus oli lähes sama kaikilla mittauskäytännöillä. Opinnäytetyö herätti aiheita jatkotutkimuksille. Langattoman verkon ja teknologian hyödyntäminen sairaanhoitajan työssä ei ole juurikaan ollut tutkimuksen kohteena. Lisäksi hoitohenkilökunnan suhtautumista teknologian käyttöön hoitotyössä ei ole tutkittu. Tämän opinnäytetyön ja sen tulosten pohjalta osasto 6B voi kehittää sairaanhoitajan ajankäyttöä tehokkaampaan suuntaan, koska aiemmin yleisimmin käytetty kirjaamiskäytäntö ei ollut ajankäytön kannalta tehokkain.