Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, minkälaisin johtamisen keinoin voidaan lisätä työntekijän sisäistä motivaatiota sekä vahvistaa itseohjautuvuustaitoja yksilö- ja työyhteisötasolla. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää tämän tiedon perusteella koulutusmalli, jonka avulla jatkossa voidaan lisätä työntekijöiden sisäistä motivaatiota ja vahvistaa yksilöiden ja työyhteisöjen itseohjautuvuustaitoja sekä luoda entistä toimivampia työyhteisöjä. Kehitetyn koulutusmallin tavoitteena on jatkossa toimia tukimateriaalina johtamistyössä ja sitä voidaan myös hyödyntää henkilöstön koulutuksessa joko sellaisenaan tai sovellettuna. Opinnäytetyöstä hyötyy organisaation työntekijät, esihenkilöt sekä ylin johto. Parhaimmillaan sen avulla voidaan lisätä tuottavuutta sekä työtyytyväisyyttä monella tasolla.

Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Edward Decin ja Richard Ryanin itsemääräämisteoriaa (self-determination theory). Opinnäytetyön tietoperustassa tutustutaan itsemääräämisteoriaan, erilaisiin motivaatiotyyppeihin ja työn imuun. Lisäksi tarkastellaan itseohjautuvuuden ilmenemistä työelämässä yksilön ja yhteisön tasolla sekä tutustutaan jaetun johtajuuden käsitteeseen. Tietoperustan loppuvaiheella tarkastellaan vuorovaikutuksen ja luottamuksen merkitystä hyvinvoivalle työyhteisölle sekä selvitetään, miten itseohjautuvaa työyhteisöä tulisi johtaa.

Tämä opinnäyte työ oli käytännöllinen kehittämistyö, jossa oli piirteitä toimintatutkimuksesta ja joka suuntautui kehittävään työntutkimukseen. Kehittämistyön ensimmäisessä vaiheessa syntyi tietoperustan ja esikyselyn pohjalta kymmenvaiheinen koulutusmalli. Koulutusmallin sisältöteemoiksi valikoitui yksilön ja yhteisön itseohjautuvuus, työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, työyhteisö- ja vuorovaikutustaidot, motivaatio sekä työyhteisön käytänteet ja toimintatavat. Koulutusmallin pilotoinnissa, joka oli kehittämistyön toinen vaihe, käytettiin menetelminä koulutusinterventioita, kyselyitä, avointa dialogia, työpajoja, itse- ja vertaisarviointia sekä kehittäviä tehtäviä. Työyhteisöt osallistuivat aktiivisina toimijoina oman työyhteisön toiminnan kehittämiseen koulutusmallin avulla.

Työntekijät kokivat koulutusmallin sisältöteemat hyödyllisinä ja pitivät toteutustapaa onnistuneena. Työhyvinvoinnin koettiin lisääntyneen pilotoinnin aikana. Valtaosa osallistujista koki itseohjautuvuustaitojen vahvistuneen sekä yksilö- että yhteisötasolla pilotoinnin aikana. Erityisesti vuorovaikutustaitojen ja luottamuksen suhteessa itseen ja työkavereihin koettiin vahvistuneen. Koulutusmallin menetelmät koettiin mielekkäinä ja erityisesti työpajatyöskentelystä pidettiin. Jokainen osallistuja kertoi johtamisen vaikuttavan työhyvinvointiin melko tai erittäin paljon. Erityisen merkityksellisinä koettiin kahdenväliset ohjauskeskustelut.

Koulutusmallia testannut esihenkilö sekä työelämäkumppaniorganisaation johto kokivat koulutusmallin erittäin hyvänä johtamisen työkaluna. Selkeät ohjeet ja vaiheet tekivät ulkopuolisellekin toteutuksesta helppoa ja mallin koettiin olevan helposti sovellettavissa oman työyhteisön tarpeisiin. Koulutusmallin vaikutukset näkyivät monella tasolla ja opinnäytetyö vahvisti aiemmat oletukset psykologisten perustarpeiden vaikutuksesta työhyvinvointiin. Johtamisella on suuri vaikutus työhyvinvointiin ja kehitetty koulutusmalli voi toimia erinomaisena tukena nykyaikaisessa johtamistyössä.