Tämän opinnäytetyön taustalla ovat pop- ja jazzlaulunopiskelijana ja -opettajana saamani kokemukset harrastajien esiintymisen opettamisesta. Työni tarkoituksena on tarkastella taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelmien sekä kahden eri asiantuntijan teemahaastattelun pohjalta, millä tavoin esiintymistä opetetaan pop- ja jazz-laulun harrastajille formaalilla ja non-formaalilla kentällä. Toteutin haastatteluni teemahaastatteluina ja tutkimusaineistoni analysointiin käytin laadullista sisällönanalyysia.

Havaintoni mukaan opetussuunnitelmat jättävät oppilaiden esiintymisen opettamisen pääosin yksilö- ja mahdollisesti yhtyeopetuksen opettajan vastuulle. Haastatteluissa kävi ilmi, että harrastajalaulajan esiintymisen opettamiseen ei ole yhtä ja oikeaa tapaa. Jokainen laulaja on yksilö ja näin ollen jokainen on yksilö myös esiintyjänä. Lähtökohtana esiintymisen opettamisessa on, että oppilas löytäisi omalla tavallaan läsnäolon esiintymistilanteessa ja pystyisi olemaan lavalla aitona tulkitsijana. Harjoittelussa voi hyödyntää harrastajalaulajan kohdalla esimerkiksi tekstianalyysia ja sitä, että keskittyy juuri siihen mitä on lavalla tekemässä eli musiikkia.

Haastateltavani sanoivat opettavansa laulajille tunneilla omien sanojensa mukaan ”päälle liimattuja” asioita, kuten esimerkiksi miten lavalle kävellään, minne lavalla katsotaan ja miten kiitetään yleisöä. Molemmat haastelevani kokevat niiden opettavan laulajalle varmuutta mennä yleisön eteen, ja näin vähentää myös jännitystä esiintymistilanteesta.

Sain paljon hyödyllisiä näkökulmia haastateltaviltani ajatellen tulevaisuuden työtäni laulunopettajana. Opinnäytetyöni on kohdennettu erityisesti pop- ja jazzlaulunopettajille, jotka kokevat esiintymisen opettamisen tärkeäksi työssään tai eivät ole kiinnittäneet siihen aikaisemmin huomiota. Mielestäni myös muiden instrumenttien opettajat voivat ammentaa työstä uusia näkökulmia.