Tämä opinnäytetyö käsittelee erityislapsiperheiden kokemuksia poikkeusolojen aikana saadusta ruoka-avusta. Tarkoituksena on tutkia, millainen merkitys Leijonaemoilta saadulla ruoka-avulla on ollut erityislapsiperheiden elämänlaatuun. Tavoitteena on tuottaa Leijonaemoille tietoa palvelumuodosta, joka oli käytössä ensimmäistä kertaa keväällä 2020 poikkeusolojen aikana. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu elämänlaadun teorian määrittelystä. Lisäksi työssä avataan koronavirusepidemiaa ja ruoka-apua ilmiöinä sekä erityislapsiperheen käsitettä.

Opinnäytetyön yhteistyötahona toimi valtakunnallinen yhdistys Leijonaemot ry, jonka tavoitteena on tuottaa vertaistukitoimintaa erityislapsiperheille sekä tukea heidän jaksamista ja hyvinvointia. Yhdistys tarjoaa monipuolisesti vertaistukitoimintaa erityislapsiperheiden vanhemmille ja lisäksi perheille on tarvittaessa tarjolla kriisipalvelua. Yhdistyksen toiminta on avointa kaikille erityislapsiperheille.

Laadullinen aineisto on kerätty teemahaastattelun muodossa neljältä erityislapsiperheeltä, jotka olivat saaneet ruoka-apua Leijonaemoilta poikkeusolojen aikana keväällä 2020. Haastatteluaineistosta nousi esille, että kaikki ruoka-apua saaneet perheet kokivat avulla olleen positiivinen vaikutus perheen elämänlaatuun. Ruoka-avun sisältö koettiin vastanneen perheiden tarpeisiin. Lisäksi aineistosta nousi merkittävästi esiin miten koronaviruksen vaikutukset ja poikkeusoloihin siirtyminen olivat muuttaneet perheiden arkea. Kaikissa perheissä lapset olivat siirtyneet kotikouluun tai jääneet pois päiväkodista. Lähes kaikissa haastatteluissa nousi esiin muutokset perheen vanhempien työtilanteissa. Haastateltavia yhdisti kokemus siitä, että ruoka-apu oli auttanut perhettä myös taloudellisesti.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perheiden tarpeita vastaava ruoka-apu on hyvä keino tukea perheitä ja parantaa heidän elämänlaatua haasteellisissa elämäntilanteissa. Kotiin kuljetettava ruoka-apu on hyvä palvelumuoto, joka olisi hyödyllinen muutenkin kuin poikkeusolojen aikana.