Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, ovatko tiettyjen uusien ja menevimpien arkistointituotteiden nimet oikeita ja mikä on oikea myyntikanava sekä hinta kyseisille tuotteille. Tutkimuksessa kartoitettiin myös kuluttajien arkistointituotteiden tavaramerkkitietoutta sekä sitä, mihin he kyseisiä tuotteita käyttäisivät. Kohderyhmänä tutkimuksessa käytettiin Metropolian nuoriso- sekä aikuisopiskelijoita.

Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Ryhmähaastattelu tehtiin kolmelle opiskelijaryhmälle. Ryhmiin valittiin kahdeksasta kahteentoista nuoriso- ja aikuisopiskelijaa. Ryhmähaastattelut toteutettiin peräkkäisinä päivinä. Ryhmät perustettiin luentojen alussa, ja haastateltavia oli yhteensä kolmekymmentä. Haastattelut nauhoitettiin ja niistä tehtiin muistiinpanoja. Haastattelujen kesto oli 30–40 minuuttia. Ryhmähaastattelu mahdollisti myös tuotteen käyttötarkoitusten ja ominaisuuksien kartoittamisen. Tutkimuskysymykset käsittelivät tuotteen nimeä, hintaa, ostopaikkaa ja sitä, mihin tuotetta käytetään. Tutkimuksen lopuksi haastateltavat nimesivät mielestään parhaan tuotteen. Opiskelijoille tehdyn tutkimuksen lisäksi suoritettiin havainnointia kenttätyönä.

Tutkimus osoitti, etteivät alalla käytössä olleet tuotenimet kohdanneet kuluttajia. Havainnointi sen sijaan osoitti, että näitä alalla tunnettuja nimiä käytettiin haastateltavien nimeämissä ostopaikoissa. Tuotehinnan hajonta oli suuri, ja eri ryhmien välisiä eroja oli havaittavissa. Pääsääntöisesti nuoriso-opiskelijat maksaisivat kaikista tuotteista alhaisemman hinnan kuin aikuisopiskelijat. Nuoriso-opiskelijoiden ostopaikan määritteli myös muiden opiskeluun liittyvien tuotteiden saatavuus. Aikuisopiskelijoiden ostopaikkaan vaikuttivat tuotehankinnat työpaikalle. Tutkimuksen perusteella selvisi myös, että tunnistettavia brändejä löytyi kahdeksan.

Opinnäytetyössä päädyttiin siihen tulokseen, että kuluttajat ovat epätietoisia arkistointituotteiden nimistä. Havainnointi osoitti, että tuotenimi on epäselvä myös ostopaikoissa. Tutkimus ei myöskään tuonut yhteisiä nimiehdotuksia, koska jokainen haastateltava nimesi tuotteen omien käyttötarpeidensa mukaisesti. Myös tuotteen hinnoittelussa tulee olla huolellinen. Mikäli tuotteen lisäominaisuudet ja niiden käyttötarkoitukset eivät tule selkeästi esille, kuluttaja ei maksa tuotteesta enempää kuin markkinoilla oleva halvempi tuote. Kun taas tuotteen ominaisuuksien tuoma lisäetu tiedetään ja se on käytössä hyväksi havaittu, tuotteesta maksetaan enemmän.