Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n kanssa. Työmme tarkoituksena oli selvittää haastattelujen avulla näkemyksiä fysioterapeutin roolista liittyen ala-asteikäisten, erityistä tukea tarvitsevien lasten harrasteliikuntaan. Työmme kohderyhmänä oli erityistä tukea tarvitsevien lasten liikuntakerho pääkaupunkiseudulla. Työhömme valikoitui kolme eri näkökulmaa. Valitut näkökulmat kattavat mietteitä lapsen, fysioterapeutin ja vanhempien perspektiivistä. Työssämme harrasteliikunta käsittää vapaa-ajalla tapahtuvaa ohjattua liikuntaa. Toteutimme haastattelut yksilöhaastatteluina. Haastatteluissa käytimme puolistrukturoitua haastattelurunkoa ja kysymykset jaettiin teemoittain isompien otsikoiden alle. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin tarkasti. Teemoina haastatteluissa olivat harrasteliikunnan merkitys erityistä tukea tarvitsevan lapsen elämään, fysioterapeutin rooli harrasteliikunnassa sekä tulevaisuuden näkymät. Haastattelujen perusteella harrasteliikunnan tärkeimmiksi seikoiksi nousivat sosiaaliset suhteet, uusien taitojen oppiminen sekä liikunnan tuomat fyysiset hyödyt. Fysioterapeutin rooli ja ohjausosaaminen koettiin merkittävänä lapsen liikuntaan osallistamisen kannalta. Fysioterapeuttinen ohjausosaaminen piti sisällään muun muassa ohjaamista harrasteliikunnan pariin, liikunnassa rinnakkaisten toimintojen kehittämistä lapsen erityistarpeiden mukaan ja oikeiden liikemallien tukemista harrasteliikunnassa. Tulevaisuuden kannalta haastateltavat toivoivat lisää matalan kynnyksen toimintaa ja lajikokeiluja. Tavoitteenamme on, että työmme sisällöstä tulisivat hyötymään fysioterapeutit, erityistä tukea tarvitsevat lapset, heidän vanhempansa ja tukiverkostonsa.