Opinnäytetyö tehtiin Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin oikeusbiologian laboratoriossa. Laboratorio toimii osana oikeuslääketieteen laitoksen oikeuskemian yksikköä, jonka keskeisiin tutkimusalueisiin kuuluvat kuolinsyiden ja -mekanismien selvittäminen, ei-luonnollisten kuolemien ollessa tutkimuksen painopisteenä.

Kaikki kuolemaan johtavat muutokset eivät aiheuta elimistössä spesifisiä löydöksiä, joiden perusteella kuolinsyy voitaisiin yksiselitteisesti todeta. Muutokset voivat olla joko toiminnallisia tai ne eivät kestä tarpeeksi pitkään. Geenien ilmentymistasoissa muutokset tapahtuvat sen sijaan nopeasti, joten ilmentymistasoja tutkimalla voi olla mahdollista saada lisätietoa kuolemaan johtaneista tapahtumista. Lähetti-RNA toimii välittäjänä DNA:n ja proteiinien välillä. Sitä voidaan hyödyntää geenien ilmentymistutkimuksissa selvitettäessä, mitkä geenit ovat aktiivisina tietyissä kudoksissa tai eroavatko ilmentymistasot terveen ja vaurioituneen kudoksen välillä. RNA:han pohjautuvien geenien ilmentymistutkimusten hyödyntäminen oikeuslääketieteellisissä tapauksissa on vielä alkutekijöissään, mutta siitä toivotaan saatavan tulevaisuudessa lisätietoa esimerkiksi kuolinsyyn ja kuolinajan varmentamiseen.

Tämän työn tavoitteena oli tutkia, voidaanko vainajanäytteistä eristää pitkänkin kuoleman jälkeisen ajanjakson, PMI:n (Post Mortem Interval), jälkeen tarpeeksi laadukasta RNA:ta, jota voitaisiin käyttää kvantitatiivisessa PCR-analyysissä (qPCR) geenien ilmentymisen tutkimiseen. Näytemateriaalina käytettiin vainajien aivo-, maksa- ja sydänlihaskudosnäytteitä. Näytteiden käsittelyssä verrattiin kahta homogenisointimenetelmää ja RNA:n eristys optimoitiin jokaiselle kudokselle. RNA-konsentraatio ja laatu määritettiin ja RNA-eristeet käännettiin komplementaariseksi DNA:ksi (cDNA). Lopuksi analysoitiin jatkotutkimuksissa käytettävien GAPDH- ja 18SrRNA -referenssigeenien ilmentymistasot qPCR:llä sekä tutkittiin RNA:n ehjyyttä kuvaavan RIN-arvon vaikutusta monistumiseen.

Tulosten perusteella qPCR-analyyseihin soveltuvaa RNA:ta saadaan eristettyä jopa yli 22 vuorokauden PMI:n jälkeen ainakin aivokudoksesta ja sydänlihaksesta. Maksassa laatu oli heikompaa. PMI:n keston ja RNA:n hajoamisen välillä ei havaittu yhteyttä. qPCR-pilottikokeessa RNA:n laatu näytti GAPDH:n kohdalla vaikuttavan monistumisen tehokkuuteen siten, että huonompilaatuinen RNA monistuu parempilaatuista heikommin.

Tutkimusta jatketaan isommilla näytemäärillä tulosten varmentamiseksi ja näytteenotto tullaan fokusoimaan paremmin. Lisäksi jatkossa tulee selvittää mm. iän, sukupuolen ja kudoksen pH:n merkitys RNA:n laatuun ja määrään.