Mahdollisuus tehokkaaseen puolustautumiseen edellyttää, että vangittavaksi vaaditun tietoon saatetaan se aineisto, jonka perusteella vangitsemisen edellytykset katsotaan olevan olemassa. Rikostutkinnallisista seikoista johtuen kaikkea aineistoa ei kuitenkaan luovuteta vangittavaksi vaaditun tietoon. Erilaiset intressit, kuten julkisuussäännökset sekä noudatettavat oikeusperiaatteet, joutuvat helposti ristiriitaan keskenään.

Opinnäytetyössä tarkastellaan epäillyn puolustautumista vangitsemisoikeudenkäynnissä sekä niitä seikkoja, jotka tuomioistuin ottaa huomioon tehdessään päätöstä vangitsemisesta. Koska tehokkaaseen puolustautumiseen vaikuttavat esitutkintamateriaalin saatavuus puolustuksen käyttöön, ovat esitutkinnan sekä asiakirjojen julkisuus myös olennainen osa puolustautumista. Lisäksi työssä tarkastellaan vapaudenriiston edellytyksiä sekä niiden liittymistä asiasta esitettävään näyttöön vangitsemisoikeudenkäynnissä.

Tietoperustana opinnäytetyössä on käytetty ensisijaisesti voimassa olevaa lakia. Lähdehierarkian mukaisesti keskeisiä lähteitä ovat lain esityöt, lainkäyttöratkaisut, oikeuskirjallisuus ja asiantuntijakirjoitukset. Tutkimusmenetelminä opinnäytetyössä on käytetty lainopillista menetelmää sekä kvalitatiivista menetelmää. Käytännön näkökulman saamiseksi on haastateltu kolmea asiantuntijaa, jotka edustavat prosessin eri osapuolia.

Esitutkintapöytäkirjojen julkisuutta rajoittaa salassapitosäännös. Esitutkinta-aineiston saaminen puolustuksen käyttöön ennen vangitsemisasian käsittelyä riippuu täysin rikoksen laadusta. Törkeissä rikoksissa tämä ei ole lainkaan mahdollista. Loppuviimein tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska vangitsemisasian käsittelyssä ei ole tarkoitus ratkaista epäillyn syyllisyyskysymystä, vaan arvioida vangitsemisen edellytysten täyttymistä. Vapaudenriiston edellytykset jaetaan kahteen ryhmään: yleisiin ja erityisiin edellytyksiin. Yleisiin edellytyksiin kuuluvat tapahtunut rikos sekä pakkokeinon kytkeytyminen rikoksen törkeysasteeseen. Erityisiä edellytyksiä ovat karttamis-, vaikeuttamis- ja jatkamisvaara. Pakkokeinon käytön edellytyksiä arvioidaan todennäköisyysporrastuksen avulla. Puolustus voi esittää näyttöä vapaudenriiston edellytyksistä. Näyttö voi olla ainoastaan kirjallista, esimerkiksi lääkärintodistuksia.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että puolustautuminen vangitsemisoikeudenkäynnissä ei ole prosessuaalisesti suuressa roolissa silloin, kun rikoksesta epäilty on tunnustanut syyllisyytensä rikokseen. Tällöin suurempaan rooliin nousee erityisten edellytysten olemassaolon kiistäminen ja niitä vastaan esitettävä näyttö. Kontradiktorista periaatetta noudattaen, kaikilla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus oman näkökantansa esittämiseen istunnossa.