Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla näöntutkijoiden toimintaa kouluikäisten lasten näöntarkastuksessa. Kouluikäisillä tässä tutkimuksessa tarkoitimme 8-12-vuotiaita lapsia. Valitsimme aiheen, koska näöntarkastus tulisi osata tehdä hyvin myös lapsille. Lapsi on erilainen asiakas kuin aikuinen, varsinkin näöntarkastuksen alussa tapahtuvan kommunikoinnin osalta. Lisäksi osa vuorovaikutuksesta tapahtuu huoltajan kanssa. Tutkimuksemme tavoitteena on antaa sekä tämän työn tekijöille että optikoille tietoa siitä, miten he voisivat soveltaa näöntarkastuksen tekemisen ja korjausratkaisut lapsiasiakkaiden kohdalla.

Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen ja aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluina. Tiedonantajina oli neljä optikkoa ja yksi silmälääkäri. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tämän tutkimuksen teoriaosassa käsittelimme lapsen näön kehitystä ja tutkimista sekä vuorovaikutusta kouluikäisen lapsen kanssa näöntarkastuksessa.

Tutkimustulosten mukaan lasten näöntarkastuksissa varsinkin alkukontaktilla on merkitystä pelkojen ja jännitysten poistamiseksi. Muutenkin selkeään kommunikointiin on kiinnitettävä huomiota koko näöntarkastuksen ajan. Näöntarkastus tehdään lapsille suurilta osin samalla tavalla kuin aikuisille, mutta tutkimuksemme mukaan sitä kannattaisi yksinkertaistaa ja nopeuttaa ottaen kuitenkin huomioon lasten suuren akkommodaatiolaajuuden. Lapsille lasit määrätään vain, jos heillä on näkemiseen liittyviä oireita ja tarvetta laseille. Tutkimuksemme mukaan lapsia pitää motivoida enemmän silmälasien käyttöön kuin aikuisia. Tarvittaessa lapset ohjataan jatkotutkimuksiin silmälääkärille.