Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten seitsemän viikon smartfootballharjoittelu vaikuttaa 12-vuotiaiden juniorijalkapalloilijoiden ketteryyteen ja koettuihin urheiluvammoihin. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa, miten kaksi erilaista harjoittelutapaa vaikuttavat ketteryyden kehittymiseen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia, miten eri harjoittelutavat vaikuttivat koehenkilöiden urheiluvammoihin.

Tutkimushenkilöt olivat 12-vuotiaita juniorijalkapalloilijoita Lappeenrannan PEPOn ja LauTP:n joukkueista. Koehenkilöt (N=21) koostuivat PEPOn (n=10) ja LauTP:n (n=11) pelaajista. Opinnäytetyössä käytettiin määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Koehenkilöille suoritettiin testit ennen seitsemän viikon interventiojaksoa ja sen jälkeen. Haastattelu ja havainnointi toteutettiin kolme kertaa interventiojakson aikana kahden viikon väliajoin. Näillä selvitettiin urheiluvammojen esiintyvyyttä. Haastattelusta saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin fenomenologisella menetelmällä.

Kvantitatiiviset tulokset analysoitiin IBM SPSS Statistics 25 -ohjelmalla. Tutkimuksen tulosten perusteella tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välille ei muodostunut ketteryydessä eikä urheiluvammoissa. Pienen tutkimusotannan vuoksi sekä lyhyen interventioajan takia tulokset eivät ole yleistettävissä perusjoukkoon. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta tulokset voidaan yleistää suurempaan populaatioon. Voidaan todeta, että seitsemän viikon smartfootballharjoittelu ei kehitä ketteryyttä enempää, verrattuna perinteiseen jalkapalloharjoittelumenetelmään.