Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää minkälaisia ammattitaidollisia valmiuksia ja ominaisuuksia sairaanhoitajilta vaaditaan kansainvälisessä kriisityössä kenttäolosuhteissa. Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin laadullista sisällön analyysiä. Sisällön analyysi perustui kyselylomakkeen avoimien kysymyksien esseevastauksiin. Avoimet esseevastaukset sopivat tutkimusmenetelmäksi silloin kun, vastaukset perustuvat tutkittavan omaan kokemukseen. Tutkimukseni yhteistyökumppanina toimi Suomen Punainen Risti ja Suomen Lähetysseura.

Aineiston keruu kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella haastateltavilta. Vastaajia oli yhteensä neljä kolme SPR:ltä ja yksi vastaajista oli Suomen Lähetysseurasta. Avustustyöstä kokemusta oli kolmella vastaajalla yhdestä viiteen vuotta ja yhdellä 21–25 vuotta. Vastaajat olivat työskennelleet sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan tehtävissä. Myös opetus- ja koulutustehtävistä oli vastaajilla kokemusta. Erityisesti vastaajat painottivat sotakirurgian työkokemuksesta.

Tutkimustulosten mukaan vastaajat olivat tyytyväisiä kokemuksiinsa kansainvälisessä kriisityössä. Vastauksista ilmeni, että sairaanhoitajan työkokemuksen oli oltava riittävä ennen auttamistyöhön hakeutumista. Jokainen vastaajista oli kokenut olonsa turvalliseksi työskennellessään poikkeusolosuhteissa. Jatkotutkimuksena voisi toteuttaa teemahaastatteluna SPR:N ja Lähetysseuran avustustyöntekijöille yksityiskohtaisemmin siitä, mitä välineistöä kentällä tarvitaan ja mitä sairaanhoitajan on hallittava hyvin. Lisäksi olisi kiinnostavaa saada vastaus siihen, millaiset vaatimukset sairaanhoitajan ammattitaidolle tulee olla poikkeusolosuhteissa työskenneltäessä ja miten Suomen koulutus siihen vastaa?