Sädehoidolla tarkoitetaan kasvainkudoksen tuhoamista ionisoivalla säteilyllä. Kirurgian ja lääkehoidon ohella sädehoito kuuluu syöpäsairauksien perushoitomuotoihin. Sädehoito on moniammatillinen terveydenhuollon erikoisala, jossa hoidon hyvä suunnittelu ja toteuttaminen vaativat sujuvaa työyksikön sisäistä tiedonkulkua.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Kuopion yliopistollisen sairaalan sädehoito-osaston sisäistä tiedonkulkua ja tiedonkulkuun liittyviä haasteita työntekijöiden näkökulmasta. Tavoitteenamme oli antaa sädehoito-osastolle tietoa sisäisen tiedonkulun nykytilasta sekä ehdotuksia sisäisen tiedonkulun kehittämiseen.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena syksyllä 2010. Kohderyhmän muodosti Kuopion yliopistollisen sairaalan sädehoito-osaston henkilökunta, johon kuului 28 työntekijää. Työntekijöistä 20 osallistui tutkimukseen. Tutkimus toteutettiin strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa oli täydentäviä avoimia kysymyksiä. Tuloksia analysoitiin SPSS 17.0 -ohjelmalla sekä Microsoft Office Excel -taulukkolaskentaohjelmalla.

Sädehoito-osaston tiedonkulku oli toimivaa työpisteiden sisällä, mutta ongelmia ilmeni eri työpisteiden ja ammattiryhmien välisessä viestinnässä. Haasteina ammattiryhmien väliselle viestinnälle ilmeni moniammatillisten yhteistyöpalaverien vähäisyys, yhteisen kielen puuttuminen sekä epäselvyydet työnkuvista ja tiedontarpeista. Ongelmalliseksi koettiin myös viestintävälineiden moninaisuus ja yhteiskäyttö. Useiden merkittävimpien viestintävälineiden osalta ongelmia koettiin käytettävyydessä, tiedon luotettavuudessa sekä tiedon riittävyydessä.

Tulosten perusteella sädehoito-osaston sisäistä tiedonkulkua voitaisiin kehittää parantamalla ammattiryhmien tietoisuutta toistensa toiminnasta, esimerkiksi lisäämällä moniammatillisia yhteispalavereita. Lisäksi viestintävälineiden käyttöä ja viestintävastuita voisi osastolla selkeyttää. Jatkotutkimuksena voisi selvittää, olisiko joku viestintäväline mahdollista korvata muiden viestintävälineiden tehokkaammalla käytöllä. Lisäksi voitaisiin tutkia, onko uudet sähköiset järjestelmät saatu otettua käyttöön suunnitellulla tavalla ja onko työyksikön sisäisessä viestinnässä lisäperehdytystarpeita.