Mielenterveysongelmien määrä kasvaa suomalaisilla vuosittain ja ne aiheuttavat paljon työkyvyttömyyttä. Varsinkin nuorille aikuisille mielenterveysongelmat merkitsevät yhä useammin eläkkeelle siirtymistä. Kansantaloudelliset vaikutukset ovat näin ollen mittavat, henkisistä kärsimyksistä puhumattakaan. Mielenterveyshäiriöitä sairastavien laitoshoitoa on karsittu ja tilalle tarvitaan kuntouttavia avohoitomuotoja.

Kuntouttava työtoiminta sitoo syrjäytyneitä mielenterveyskuntoutujia uudestaan yhteiskuntaan. Kuntouttava työtoiminta pyritään muokkaamaan asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Se voi olla kuntoutuskodin sisäistä ohjattua päivätoimintaa, kuten askartelua tai eri työyksiköiden vastuullisia työtehtäviä. Työtoimintaa järjestäviä palvelun tarjoajia ovat esimerkiksi kuntien ja valtion virastot tai säätiöt. Työtoiminta ei ole työsuhteessa työskentelyä eikä kuntoutuja saa korvata tai sijaistaa palkallista työntekijää.

Työtoiminta on keino edistää ihmisten hyvinvointia. Hyvinvointia voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Hyvinvointi on tunnetila ja siksi myös subjektiivinen kokemus. Objektiivisen näkökulman hyvinvointiin saa tutkimalla todellista tilaa jossa elämme. Hyvinvoinnin käsite ei ole yksioikoinen, siitä on kuitenkin löydettävissä kolme perustekijää: terveys, materiaalinen hyvä ja koettu hyvinvointi.

Opinnäytetyön toimeksiantaja oli yksityinen kuntoutuskoti Lapinlahden Virkku Oy. Opinnäytetyön laadullisella tutkimuksella saatiin teemahaastatteluiden avulla kokemusperäistä tietoa siitä, miten työtoiminta vaikuttaa Virkun mielenterveyskuntoutujien hyvinvointiin. Lisäksi toivottiin kuntoutujien omia ideoita työtoiminnan kehittämistä varten. Aineisto analysoitiin deduktiivisesti ja induktiivisesti. Kohderyhmänä oli viisi kuntoutuskodin asiakasta.

Työtoiminnalla oli positiivisia vaikutuksia mielenterveyskuntoutujien hyvinvointiin. Työtoiminta oli muun muassa muuttanut kuntoutujien elämää sosiaalisemmaksi, luonut elämälle sisältöä ja piristänyt mieltä. Tämä näkyi kuntoutujien itsenäisyyden kasvuna. Positiivisilla vaikutuksilla oli usein suurempi merkitys kuin työtoiminnasta saadulla ahkeruusrahalla. Haastateltavat kertoivat työtoiminnasta luopumisen aiheuttavan heille sairaudessa taantumista ja yhteiskunnasta uudelleen syrjäytymisenä.

Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää omaisten ja hoitohenkilökunnan mielipiteitä työtoiminnasta. Lisäksi voisi tutkia ulkopuolisen työtoiminnan kehittämistä sekä kuntoutujien että työtoiminnan palvelujentuottajien näkökulmasta.