Tämän opinnäytetyön aiheena on äidin synnytyksen jälkeiset mielenterveyden häiriöt ja niiden vaikutukset äidin ja lapsen väliseen suhteeseen sekä lapsen kehitykseen. Raskaus ja synnytys tuovat mukanaan suuria fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia naisen ja koko perheen elämään, mikä saattaa herkästi altistaa äidin mielenterveyden häiriöille ja kiintymyssuhteen sekä varhaisen vuorovaikutuksen häiriöille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten synnytyksen jälkeiset mielenterveyden häiriöt vaikuttavat äidin ja lapsen väliseen kiintymyssuhteen luomiseen ja heidän keskinäisen vuorovaikutussuhteensa syntymiseen ja kehittymiseen. Tarkoituksena oli myös selvittää, onko äidin sairastumisella pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen kasvuun ja kehitykseen. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä hoitotyöntekijöiden tietoisuutta turvallisen kiintymyssuhteen ja tyydyttävän varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen kehitykselle. Tavoitteena on myös helpottaa niiden äitien arviointia ja tunnistamista, joilla on suurentunut riski altistua synnytyksen jälkeisiin mielenterveyden häiriöihin ja siten heikentyneeseen kiintymys- ja vuorovaikutussuhteeseen. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto hankittiin kahdesta eri tietokannasta, joista kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhteensä 13 tutkimusta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulokset toivat ilmi synnytyksen jälkeisten mielenterveyden häiriöiden merkittävät ja laaja-alaiset vaikutukset niin äitiin kuin lapseenkin, isää ja muuta perhettä unohtamatta. Lisäksi lapseen kohdistuvat vaikutukset eivät myöskään rajaudu vain lapsuuteen, vaan kiintymyssuhteen häiriöillä ja epätyydyttävällä vuorovaikutuksella on kauaskantoisia vaikutuksia myös lapsen elämään aikuisena. Myös hoitotyöntekijän roolin merkitys äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen sekä varhaisen vuorovaikutuksen edistäjänä on hyvin tunnettu. Tärkeintä hoitotyössä on toimia ennaltaehkäisevästi ja arvioida riskiäidit ajoissa.