Sikiötutkimukset ovat vakiintuneet osaksi äitiyshuoltoa 2010 yhtenäistettyjen seulontakäytäntöjen myötä. Lähes jokaisessa raskaudessa seurataan sikiön kehitystä esimerkiksi ultraäänitutkimuksilla. Sikiön poikkeavuuksien löytämisen mahdollisuudet ovat parantuneet kehittyneen teknologian avulla, mikä selittänee 2000-luvulla sikiöperäisistä syistä tehtyjen aborttien määrän kasvun. Vuonna 2011 2,5 % kaikista raskaudenkeskeytyksistä tehtiin sikiöindikaatioilla.

Raskaudenkeskeytykseen päätyminen sikiöperäisistä syistä sekä sen läpikäyminen on perheille raskasta. Sairaalan henkilökunnalta vaaditaan näissä tilanteissa teoreettisen osaamisen ohella myös hyviä vuorovaikutustaitoja ja empatiaa, kykyä myötäelää perheen surussa. Teoreettista osaamista tarvitaan koko hoitoprosessissa, jotta asiakkaiden oikeus hyvään ja asiantuntevaan hoitoon toteutuu. Osana laadukasta hoitotyötä on teoreettisen informaation jakaminen asiakkaille.

Tässä opinnäytetyössämme pyrimme kartoittamaan sikiöindikaatioin tehtävän raskaudenkeskeytyksen hoitopolun teoriataustoiltaan. Lisäksi teimme tuotoksen, ammattilaisille ja opiskelijoille suunnatun oppaan, apuvälineeksi haastaviin hoitotyön tilanteisiin. Tuotosta varten teimme taustoja kartoittavan kyselyn ammattilaisille, jonka tavoitteena oli kerätä hoitohenkilökunnan kokemuksia geneettisistä raskaudenkeskeytyksistä. Lisäksi kyselyllä pyrittiin kartoittamaan ammattilaisten kehittämisehdotuksia sekä käytännön työelämästä nousevaa lisätiedon tarvetta.

Tutkimuksen vastauksissa erityisesti surutyössä tukeminen koettiin vaikeana asiana. Lähes jokainen vastaaja mainitsi kaipaavansa lisätietoa ja apuvälineitä perheiden henkiseen tukemiseen. Moni vastaaja koki myös sikiöindikaatioin keskeytettävän raskauden hoitopolun vaikeasti hahmotettavaksi ja toivoi siihen lisää selvennystä. Opinnäytetyössämme olemme pyrkineet vastaamaan näihin toiveisiin.

Kyselytutkimuksemme tulosten ja työelämästä saadun palautteen perusteella jatkotutkimukselle olisi tarvetta erityisesti sikiöindikaatioin raskauden keskeyttäneiden perheiden kokemusten kartoittamisen kannalta. Myös potilaille luovutettavaa materiaalia tulisi kehittää jatkossa paremmin palvelevammaksi.