Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia yli 65-vuotiailla on liikunnasta ja millainen merkitys liikunnalla on heidän elämässään fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja kognitiivisesti tarkastellen. Kiinnostus aiheeseen syntyi huomiosta, ettei liikunnan subjektiivisia kokemuksia ole erityisemmin tutkittu, vaan tutkimukset ovat kohdistuneet lähinnä mitattaviin osa-alueisiin, kuten esimerkiksi lihasvoimaan. Tutkimuksen toimeksiantaja Kouvolan liikuntaseura Tempo ry voi hyödyntää saatuja tuloksia toimintansa kehittämiseen.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jossa fenomenologisen tutkimusfilosofian mukaan aineistoa tarkasteltiin tutkittavan henkilön kokemusten ja hänen niille antamien merkitysten perusteella. Aineiston keruu tapahtui puolistrukturoidun haastattelun avulla. Saatu aineisto järjestettiin teemoihin induktiivisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Tutkimuksessa ilmenneistä merkityksistä suurin osa liittyi fyysisen suorituskyvyn ylläpitoon sekä sairauksista toipumisen helpottumiseen. Psyykkisistä merkityksistä hyvänolontunne ja mielen virkeys nousivat esille kaikkien kohdalla. Yllättäen liikunnan sosiaalinen merkitys ei saanut suurta painoarvoa. Liikuntaa harrastetaan enemmänkin itse liikkumisen takia, ja vaikka ryhmän sosiaalisuus motivoi, varsinaiset sosiaaliset suhteet haetaan muualta. Kognitiivisia merkityksiä haastateltavien oli vaikea eritellä, mutta liikunnan ajateltiin vaikuttavan yleisesti ottaen positiivisesti kognitioon.

Tutkimustulosten perusteella liikuntaa harrastavat ikäihmiset ovat hyvin motivoituneet lähtemään liikkeelle oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Liikuntaa ei lähdetty suorittamaan, vaan se on enemmän elämäntapa. Kaikilta haastateltavilta nousi esiin myönteinen elämänasenne ja vaikeissa tilanteissa liikunnan katsottiin vahvistavan niin fyysistä kuin psyykkistäkin terveyttä.