Yrjö Silon (1917-1982) elämäntyön kulmakivet olivat Tampereen yliopisto, Pirkanmaan maakunta, Tampereen kunnallispolitiikka ja Sotainvalidien Veljesliitto. Erkki Lindforsin ja Lauri Santamäen tavoin Yrjö Silo uskoi, että rintamakokemukset yhdistivät eri poliittiset piirit aiemmista erimielisyyksistä huolimatta. Tamperelaisen aseveliakselin juuret olivat talvisodan hengessä ja jatkosodan aikaisessa aseveliyhdistyksessä. Sodasta palannut sukupolvi tarttui aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan jälleenrakennukseen. Tampereella tähän ryhdyttiin Seutusuunnitteluliiton ja Pirkanmaan Maakuntaliiton puitteissa. Kirkkaimmat voittonsa asevelipoliitikot saavuttivat korkeakoulupolitiikan alalla. Muiden mukana Yrjö Silo oli tuomassa Yhteiskunnallista Korkeakoulua Tampereelle vuonna 1960. Korkeakoulusta kehittyi yliopisto ja sen yhteyteen saatiin perustettua lääketieteellinen tiedekunta. Aseveliakselin porvarillisen ryhmän poliitikkona ja yliopiston talousjohtajana Yrjö Silo oli kiistelty hahmo. Kaupunginvaltuustossa Skdl kritisoi aseveljien kumileimasinpolitiikkaa ja yliopistolla opiskelijat osoittivat mieltään "suurpääoman" johtamaa taloushallitusta vastaan. Aseveljien maanpuolustushenki oli 1960-luvulla vastatuulessa. Yrjö Silo ei vaiennut sotakokemuksista vaan korotti äänensä veteraanien ja invalidien asian puolesta.