Tämä Pro Gradu tutkii lähihoitajan ammatillisuuden tuottamista lähihoitajakoulutuksessa. Tutkielman on tarkoitus tarkastella, mikä lähihoitajakoulutuksessa nähdään ammatillisuutena ja mikä ei. Tarkastelun teoreettisena taustana toimii suomalaisen naisten terveystyön ammatillistumisen historia, hoivan käsite ja Arlie Russell Hochschildin emotio-naalisen työn käsitteistö. Jäsennän havaintojani sosiaaliantropologi Mary Douglasin aja-tuksilla kulttuurisista kategorioista.

Tutkielma on toteutettu sekundaarianalyysilla sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksesta etnografisin menetelmin vuosina 2007–2010 kerätyistä oppilaiden ja opettajien haastatteluaineistoista, sekä niiden kanssa samaan aikaan kerätystä havaintoaineistosta. Näitä aineistoja on täydennetty yhdellä lähihoitajien ammatillisiin opintoihin tarkoitetulla oppikirjalla. Aineistoja on tutkittu teoriaohjautuvan sisällönanalyysin menetelmällä.

Analyysin tuloksien perusteella lähihoitajan ammatillisuutta tuotetaan eronteoin, joissa keskeinen eronteon periaate on hoidettavan turvallisuuden tunne. Ammatillisuutta on turvallisuuden tunnetta synnyttäväksi ja säilyttäväksi tulkitut käytöstavat ja ulkonäkö, epä-ammatillisuutta taas turvallisuuden tunnetta heikentävät ja vaarantavat käytöksen tavat ja ulkonäkö. Turvallisuuden tunnetta tuottavana käytöksenä oppilaitoksessa pidetään kom-munikointia, toimeen tulemista kaikkien hoidettavien kanssa ja rauhallisuutta. Ammatillisen käytöksen on ilmennettävä kunnioittavuutta, tahdikkuutta ja kiltteyttä. Ammatillisen, turvallisuutta tuottavaksi tulkitun ulkonäön on oltava neutraali eli huomiota herättämätön sekä puhdas ja siisti, mikä tarkoittaa hygienian lisäksi sitä, ettei lähihoitaja ole koristautunut liiaksi lävistyksin, näkyvin tatuoinnein ja koruin, ja että hiukset ovat kiinni ja pukeutuminen ei ole seksuaalisesti paljastavaa.

Turvallisuuden tunnetta tuottava ammatillisuus sukupuolittuu, kun toimitaan hoidettavien kanssa jotka ovat ”haastavia” eli aggressiivisia, sekavia tai ahdistelevia. Miehen läsnäoloon liitetään turvallisuuden tunne fyysisen ylivallan oletuksen kautta, kun taas naisen läsnäolo voi tuottaa turvallisuutta rauhoittamalla.

Tutkielma valottaa, kuinka tunteet saavat institutionaalisen muodon ammatillisuudessa.

Työni kytkeytyy sukupuolittuneen terveys- ja hoivatyön ammatillistumisen ja sen määrittelyjen historiaan. Tutkielma tuottaa tietoa matalasti koulutetun, työväenluokkaisen hoivatyön ammatillisuuden säätelystä.