Lapsuusiän kasvuun vaikuttavat sekä perintötekijät että ympäristötekijät. Ensimmäisen puolen vuoden aikana ravitsemus on voimakkaimmin lapsen kasvua säätelevä tekijä. Ravitsemustila vaikuttaa insuliinin kaltaisen kasvutekijä 1:n (IGF-1) pitoisuuksiin, joka osallistuu yhdessä kasvuhormonin kanssa kasvun säätelyyn. Matalan tulotason maissa lasten vajaaravitsemus on yleistä, minkä seurauksena lasten IGF-1-pitoisuudet ovat matalia. IGF-1-pitoisuuksiin vaikuttavat lisäksi ympäristöperäinen suoliston toimintahäiriö, hygieniataso sekä äidin biologiset ominaisuudet.

Suurin osa IGF-1-molekyyleistä kulkee verenkierrossa kiinnittyneenä sitojaproteiini 3:een (IGFBP3), joka osallistuu biologisesti aktiivisen IGF-1:n säätelyyn. Tutkimuksessa selvitettiin plasman IGF1- ja IGFBP-3-pitoisuuksien jakaumaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä 6, 18 ja 30 kuukauden ikäisillä maaseudulla asuvilla malawilaislapsilla. Plasmanäytteet on kerätty vuosina 2011–2015 osana äitien ja lasten ravitsemustutkimusta.

IGF-1- ja IGFBP-3 -pitoisuudet analysoitiin fluoresoiviin väriaineisiin perustuvalla Luminex XMap – tekniikalla. IGF-1-pitoisuuksien keskiarvo 6 kuukauden iässä oli 13,1 ng/ml (n = 519); 18 kuukauden iässä 12,5 ng/ml (n = 605) ja 30 kuukauden iässä 14,5 ng/ml (n = 581). IGFBP-3-pitoisuuksien keskiarvot olivat vastaavasti 2643ng/ml (n = 474); 2676 ng/ml (n = 584) ja 2652 ng/ml (n = 580). 18 ja 30 kuukauden iässä IGF-1- ja IGFBP-3 -pitoisuuksien keskiarvot olivat tytöillä suuremmat kuin pojilla. IGF-1- ja IGFBP-3 -pitoisuudet korreloivat keskenään kaikissa ikäryhmissä. Äidin pituus korreloi lasten IGF-1- ja IGFBP-3 -pitoisuuksiin, mutta äidin painoindeksi, ikä, tulehdusparametrit ja kotitalouden varallisuus korreloivat tuloksiin vain osittain tai eivät lainkaan. Kuivakaudella plasmanäytteiden IGF-1- ja IGFBP-3 -pitoisuudet olivat useimmiten korkeammat kuin sadekaudella. Asuinpaikkakunta, juomaveden lähde ja käytettävissä olevat saniteettitilat vaikuttivat tuloksiin muutamissa vertailluissa ryhmissä. Jotta IGF-1- ja IGFBP-3 -pitoisuuksia voitaisiin hyödyntää sairauksien diagnostiikassa, tulisi käyttää vertailukelpoisesta tutkimusjoukosta saatuja viitearvoja sekä samanlaisia laboratoriomenetelmiä.